perjantai 25. elokuuta 2017

Hyvänmielen hypyillä syksyyn

Antin kanssa kaikki on sujunut älyttömän hyvin. Jokainen ratsastuskerta on ollut edellistä parempi ja ollaan löydetty toimiva konsepti millä hevonen on pysynyt motivoituneena. Ihan rehellisesti sanoen ollaan jokainen kerta lopetettu siihen, että hevonen on ollut super hyvä. En oikeasti voi edes uskoa, että hypättiin tänään noinkin sujuvasti pitkän tauon jälkeen. Yleensä vedän itselleni hirveät paineet kotona hyppäämisestä, että viimeisenä mieleen jää epäonnistumiset jolloin ei tee edes mieli hypätä keskenään. Tänään kaikki vain sujui ja epäonnistumiset tuntuivat pieniltä sekä mitättömiltä ei sillä, etteivätkö ne niitä olleetkin.



Tein nopean ja toimivan verryttelyn, jossa alkuun annoin hevosen vain vertyä nivelistään sekä lämmittää lihakset hommiin. Siitä lähdin pikkuhiljaa hakemaan enemmän tuntumaa ja raameja. Antti on ollut oikealta hieman hankalampi (sen oikea takapolvi on sen heikkous), se painuu lavan päälle ja laskee ristiselän eikä työnnä kunnolla takaa. Oon kumminkin saanut tähän ihan älyttömän hyvät työkalut siirtymisillä ja kaarevilla urilla, joissa saan sen nostamaan selkää ja kyykkäämään enemmän sekä kaarevilla urilla saan sisäkylkeä väistättämällä syötettyä ulkotakajalan ulkopohkeelle. Näin pääsen käsiksi ulkokylkeen ja pääsen ratsastamaan hevosta enemmän ylös ilman selän jännittymistä. Hankalasti selitetty, mutta muuten en osaa tähän hätään sitä selittää. :D

Laukassa oon tehnyt paljon samaa työskentelyä ja päässyt välillä ratsastamaan ihan mielettömän hyviä pätkiä. Antilla on ihan älyttömän voimakas laukka, mutta suomenhevosena se on myös todella etupainoiseksi pyrkivä niin saa jatkuvasti ajatella ylös ja eteen. Se kuuntelee niin hyvin istuntaa ja ratsastajan apuja, että jokaiseen askeleeseen on helppo vaikuttaa, etenkin hyvinä päivinä. Etenkin viimepäivinä oon saanut laukan pysymään pyöreänä sekä nousemaan enemmän ylös. Näin pitkärunkoisen kanssa on ollut älyttömän vaikeaa löytää laukkaan rytmiä ja ryhtiä samanaikaisesti, joten oon antanut Antin pienen kikkailun avulla keksiä mitä oon pyytänyt.


Antti tykkää kikkailla älyttömän paljon laukkansa kanssa ja alkaa välillä innostuksissaan hypähtelemään koottua laukkaa muutamien askelien verran. Tuhansilla kehuilla oikeissa tilanteissa (sekä tietenkin useilla porkkanan paloilla ;)) oon saanut näitä askelia harjoituslaukkaan ja hevonen on saanut monia senttejä takajalkoja enemmän mahan alle sekä selkää pyöreämmäksi ja säkää ylös, päästään jo useita askelia jopa koottua laukkaa rentona kevyellä tuntumalla. Ryhti on noussut näin ikään kuin itsestään ja hevonen on pysynyt rentona, mutta pohkeen edessä.


Tänään tein lyhyen verryttelyn ihan vain säästääkseni voimia esteille asti, sillä tuon hyvän laukan ylläpitäminen on hevoselle vielä niin raskasta, että lyhyet pätkät hyvää on parempi kuin pitkät pätkät huonoa. Etenkin kun ollaan päästy tähän pisteeseen haluan pitää hevosen motivoituneena enkä pilata siltä hyppäämisen iloa enkä työmotivaatiota. Olin tyytyväinen jo siihen jos sain hevosen pysymään molempien pohkeiden ja ohjien välissä, sekä pysymään rennolla tuntumalla. Sainkin muutaman rennon hypyn heti alkulaukkoihin sisällytettyä, jolloin Antti ei päässyt intoilemaan turhia ja hakeutumaan liian vahvaksi edestä.

Ensimmäisen radankin Antti teki ihan älyttömän hyvin! Se pysyi edestä pehmeänä ilman painumista kuolaimen taakse ja pysyi hyvin pohkeen edessä. Olin niin älyttömän onnellinen siitä radasta, se oli juuri sitä mitä tarvittiin. ♥ Toiselle radalle kierrokset kerkesi jo kasvamaan sen verran, ettei hevonen pysynyt enään niin kevyenä edestä ja en saanut pidettyä omaa kättä enään niin pehmeänä. Askeleet esteille ei enään sujunut niin hyvin kun rytmi oli vähän hukassa ja hevonen oli kättävasten, mutta huono se ei ollut missään vaiheessa. Antti on vaan niin paras. ♥


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)