maanantai 22. toukokuuta 2017

Ensimmäinen Helppo A

Joka olikin yllättävän vaikea... ;)
 
Iso kiitos taas kuvaajille kun jaksavat vaivautua paikanpäälle♥

Oon nauranut niin räkänä noille mun makkaroille ja mun olemiselle tuola kyydissä ylipäätään... :D
Oikeasti mulla oli ihan kivaa, mutta nuo housut on niin kireät vyötäröstä ettei hengittämisestä meinannut tulla mitään.. :DD




Sunnuntaina koitti näytönpaikka ja käytiin ensinäkin koko kauden ensimmäiset kilpailut sekä pienenä lisänä kaikkein vaativin rata tähän mennessä. Ei mitään paineita siis, etenkin kun taso oli aika jäätävän kova vaikka sen kyllä osasi odottaakkin. No ei siinä mitään, välillä on hyvä poistua täysin mukavuusalueelta kokeillakseen omia rajojaan. Ja tässä tapauksessa, pakko se kausi on aloittaa joskus niin miksei vaikka sitten heti polttaisi itseään roviolla... :D
Antti on ollut ihan super hyvä viime viikot, tosin itse ratsastin ihan älyttömän huonon viimeistelyn, että olin ihan hermorauniona kotona. Luojan kiitos poikaystävä on jo tottunut, joten osasi purkaa tikittävän aikapommin aika hyvin. ♥ :D 
Vaadin hevoselta näitä vastalaukkoja, vaikka tiesin niiden olevan vaikeita ja lopulta aika turhanpäiväinen asia harjoitella kisoja edeltävänä päivänä. Olisi pitänyt tehdä joku rento ja hevosen itseluottamusta kohottava läpiratsastus, mutta haukkasin liian ison palan kakkua. Onneksi kuitenkin tulin järkiini muutaman onnistumisen jälkeen ja löysäsin omaa nutturaani. Harmitti niin saakelisti ratsastuksen jälkeen, että olin melkein valmis perumaan koko strartin... :D





Voi luoja, voisiko kuvaajat seuraavaksi perustaa jonkun naaman peittämispalvelun? :DD
Verkassa hevonen oli onneksi ihan älyttömän hyvä, itse turhaa varmistelin energian riittämistä radalle ja jätin liikaa "jännitysenergiaa", enkä keskittynyt tarpeeksi rentouteen ja siirtymisiin. Huomasin kumminkin verkassa jo jonkin verran Antissa sellaista "identiteettikriisiä", vanhat orimaiset tavat höristä välillä jollekkin ja muiden jatkuva seuraaminen oli vielä tallella vaikka sellainen örhentely oli unohtunut. Radallakin suurin keskittyminen meni hevosautoista saapuviin hevosiin kuin itse suorittamiseen. Ymmärrettävää kun näissä tilanteissa ei taas reiluun vuoteen olla oltu, viime koulukisat kuitenkin viime syksynä menty hallissa ja sitä edelliset 2015 syksyllä. 
Radan unohtaminen ei tällä kertaa saanut olla vaihtoehto, joten pänttäsin sitä niin paljon etten varmaan ikinä sitä unohda. :D Kumminkin radassa oli vastalaukat, jotka on tuottanut ihan älyttömästi päänvaivaa kun hevonen mielellään tekisi vaihdot kotona kun kentän tila loppuu kesken. Tätä tehtävää ei siis paljoa saatu kotona harjoiteltua, joten päätinkin tehdä radalla nämä niin varman päälle jotta ne onnistuisi. Siitä saatiinkin vähennykset ja pienemmät pisteet kun jouduin ottamaan varmuuden vuoksi vastalaukan liian aikaisin kiinni, jotta hevoselle ei tule mieleenkään vaihtaa. Onnistuttiin, joten oon ihan älyttömän tyytyväinen siitä vaikka se rokottikin paljon. Mielummin kumminkin näin, jotta vastaisuudessa nämäkin saadaan kunnialla läpi. 


Ollaan nyt ehkä kuukauden verran harjoiteltu keskilaukkaa ja oon niin ylpeä kuinka hyvin Antti on hokannut idean lähteä lisämään ylös eteen. Vanhana pullarina vähän jännitti tuleeko tästä turparyntäissä juoksua, mutta hitto se on vaan niin uskomaton. ♥
Keskiaskellajeista saadaan tälle hienot kun vaan saadaan harjoteltua vielä näihin venytystä lisää. 










Itse suorituksessa oli paljon hyvää (jopa muutama 7 sekä yksi pudotettu seiska väistöstä uralla kiemurtelun vuoksi ja paljon 6,5!), mutta myös paljon näitä varmistelusta johtuvia "huolimattomuusvirheitä" ja yksi väärin ratsastuksesta johtuva -2(vastalaukat). Rata kumminkin oli niinkin jännittynyt ja kiireinen, että voi vain innolla odottaa mitä siitä tulee kun saadaan aitojen sisään se meidän paras tekeminen ja ylipäätään rentous! Oon päällimmäisin puolin ihan älyttömän tyytyväinen suoritukseen, sillä kaikki virheet oli sellaisia mitkä korjaantuvat vain tekemällä lisää ratoja alle, jotta saadaan se rentous myös esiintymiseen. Toisaalta se on myös yksi pettymystä aiheuttava tekijä, sillä mietin vain niitä menetettyjä pisteitä mitkä olisi ollut niin helposti saatavilla jos vain oltaisiin aloitettu kausi paljon aikaisemmin...



"Lupaava hevonen, joka saisi keskittyä paremmin tehtäväänsä :)" ♥
No kumminkin jossittelu ei auta ja tästä on hyvä jatkaa. Tärkeintä on kumminkin se, että nyt itsekkin luotan siihen omaan tekemiseen enemmän ja uskallan jatkaa vain harjoittelua harjoittelun perään. Pisteitä meillä on mahdollisuus saada ehjällä suorituksella ja hevonen jaksaa jo hyvin kantaa itseään koko suorituksen ajan, enään molempien tarvitsee oppia rentoutumaan radalla. Vitsi kuinka kiva fiilis kun tämä kaikki työ on kannattanut, pitää vain vielä jaksaa jatkaa vaikka tuntuu välillä äärettömän turhauttavalta ja raskaalta. Kyllä tämä kaikki on vaan sen arvoista. ♥

6 kommenttia:

  1. Mielettömän hieno !

    VastaaPoista
  2. Antti on kyllä niin magee! Hienosti ootte saanet lihakset takaisin ruunauksen jäljiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo helpotti heti kun liikunta alkoi ja saatiin ruokinta balanssiin, tätä ei oo niin luotu pullahevoseksi :D

      Poista
  3. Hyvin kirjoitettu postaus! Tykkäsin erityisesti siitä, että nkerroit avoimesti kaikesta mm siitä, miten olit valinnut vääerän tehtävän valmisteluihin ja hermo mennyt jne. Ihanaa omistautumista sinulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joo ei siinä auta kun ottaa opiksi omista virheistä ja myöntää ne, ensikerralle viisastuneena. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)