maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kuukauden palkka

Kuukauteen mahtuu paljon päiviä, hyviä ja huonoja. Huonoja joista oppia ja hyviä, jotka innostaa jatkamaan kovaa työtä kohti tavoitteita. Jokaisella ratsastuskerralla lähdetään eri pisteestä ja jokainen piste vie aina eteenpäin, jopa silloin kun ei työskennellä parhaimmillaan. Huonoja päiviä tarvitaan, jotta opitaan mikä on hyvä ja mikä huono. Saadaan uusi vertailun kohde, jolloin kehitys on mahdollinen.
Kuvat julkaisematta jääneitä vanhalta tallilta, kun uusia ei tähän hätään ole kuvattu. :)

Jos katsoisin tästä vaikka puolivuotta taaksepäin Antin huonoon päivään, niin nykyään sen silloinen hyvä päivä on tämän päivän huono. Tästä voidaan verrata jo siis minkälainen harppaus tekemisessä on tapahtunut ja hevonen kehittyy myös näistä huonoista kerroista. Ikinä ei opi hyväksi, jos ei koskaan tee mitään väärää. Pitää käydä molemmilla rajoilla, jotta löytää sen skaalan minkä välillä työskennellään ja niitä rajoja tarvitsee muistaa ylittää.

Antti on kehittynyt nyt kuukaudessa ihan mielettömästi. Se on suoristunut älyttömän paljon, sekä tahti on alkaa löytymään jo hevoselta itsestään ilman, että sitä tarvitsee jatkuvasti auttaa ratsastamalla. Kantovoimaa on saatu taas sylillinen. Suurin harppaus on kyllä varmasti tapahtunut laukan tahdissa sekä kantavuudessa ja minä luulin, ettei se voi tuosta juurikaan parantua. Hevonen yllätti taas ja voi jestas kuinka tykkäänkään tuon työmoraalista. ♥

Antin kanssa on niin älyttömän kiva puuhastella ihan kaikkea kun se oppii aivan kuin itsestään. Tämän hevosen kanssa taitaa olla vain taivas rajana tai omat taidot. ;) Kaikki työ on niin älyttömän palkitsevaa kun hevonen oppii ja ennenkaikkea tahtoo oppia. Toisekseen itselläkin pysyy jatkuvasti motivaatio kehitykselle, kun hevonen tahtoo mielellään lähteä tekemään hommia ja kaikki on mieluisaa. Kyllä siis taas kannatti hypätä omalta mukavuusalueelta.



Huvittikin tässä yksi päivä kun multa kyseltiin, että milloin me ollaan menossa kisoihin. Enhän mä ole avannutkaan tänä vuonna kisakalenteria. :D
En lainkaan sillä, etteikö kiinnostaisi tai ei oltaisi kilpailemassa vaan tämä treenaus on vaan se mistä mää saan kaikista eniten sielunruokaa. Enemmän se tuottaa mielihyvää, että päästään ihan uudelle asteelle liikkumisen kanssa tai voitetaan omat tavotteet kotona kuin yksi kahden minuutin hyvä rata, josta saa kotiinviemisenä parhaimmillaan ruusukkeen. Kilpaileminen on mulle vain se kakun päällä tuleva kirsikka hyvin tehdyn työn lisänä. Sitäpaitsi se on niin kallistakin, ettei köyhän ole varaa muutakuin kilpailla itsensä kanssa tai silloin kun siihen ruusukkeeseen on oikeasti mahdollisuuksia. ;)

Jokatapauksessa nyt voisi kumminkin olla aika vähän aukaista tuota kipaa, jotta saataisiin hyvä draivi myös sinne kilpakentille. On ehkä maailman turhauttavinta olla näin kilpailuhaluton ratsastaja. Voiko olla tavoitteellinen ratsastaja ilman kilpailutavoitteita?

4 kommenttia:

  1. Todellakin voi! Itseäni kiinnostaa silloin tällöin kisaaminen, mutta koska mahdollisuudet ovan siihen olleet koko ikäni melko olemattomat, olen tyytynyt vain treenailemaan kotona sitä hetkeä varten, kun pääsen kilpailemaan. Olen kuitenkin huomannut että halu kehittyä entistä taitavammaksi ratsastajaksi tai entistä paremmin kulkevaksi ratsukoksi ovat kasvaneet kilpailuhalua suuremmaksi. Nykyään siis halua kehittyä kerta kerralta vain paremmaksi ja vertailla itseäni vanhempiin videoihin. Videoilta näkee mielestäni paremmin kehityksen kun esim kilpailukorkeuksien kasvamisesta :) Tavoitteita asetan aina kun edelliset on saavutettu, niitähän voi asettaa ilman kilpailemistakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi videot on kyllä älyttömän hyvä keino oppia! Niin omasta kuin muidenkin ratsastuksesta. Oon ihan hullaantunut seuraan instagramissa kaikkia kouluratsastajia, jotka päivittää paljon videoita. Ihan älyttömän opettavaisia ainakin itselle!

      Mää oon kans aina ollut tosi huono kilpailemaan, etenkin kun hevoset ja rahatilanne on ollut mitä on. Se on kyllä kasvattanut sellaista sisua kun on pitänyt saada se "arvostus" tässä lajissa sen oikean taidon ja työn myötä. Toisaalta se on myös äärettömän ärsyttävää, sillä joidenkin valmentajien silmissä on vähän arvoton kun ei oo niitä jatkuvia kilpailuja nostamassa mun "ratsastuksen arvoa". Kuulostaa todella tyhmältä, mutta nämä on niitä mun fiiliksiä. :d

      Poista
  2. Kyllä itseäni ainakin pidän tavoitteellisena ilman kilpailemista - tavoitteet on vain siinä yhteistyön paranemisessa ja omien tavoitteiden saavuttamista ja vaikeustasojen nostamista. 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne on, tuntuu vaan ettei nykyään lajin parissa ole minkään arvoinen jos sulta ei löydy äärettömästi kisatuloksia.
      Itse oon kumminkin aina pitänyt tärkeämpänä sitä ratsukon keskeistä kehitystä kuin kisatuloksien keräämistä samalla tasolla vuodesta toiseen. Toisaalta kaikille pitää suoda se oma tapa harrastaa, eikai tästä muuten itseään kipeäksi maksaisi. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)