torstai 16. maaliskuuta 2017

Selkälihakset ja takajalat takasin töihin



Antti on nyt ollut ymmärrettävästikin todella painava kädelle, kun ei ole päässyt kunnolla takaosaa ratsastamaan alle. Ruunaus alkaa olla jo paranemaan päin niin uskaltaa vaatia jo enemmän takaosan työskentelyä ja samoin aktivoida selkää.
Tällä hetkellä hevonen painuu enemmän oikealle ohjalle heittäen painonsa oikealle lavalle ja painuen liian alas kiertäen samalla takaosansa oikeaa pohjetta vasten. Oonkin nyt viettänyt aikaa suoristaen hevosta ja ratsastanut enemmän oikeaa kylkeä pidemmäksi, jotta saan oikean pohkeen läpi.



Oon myös saanut nopeilla käynti-ravi-käynti siirtymisillä hevosen reaktiokykyä paremmaksi, jolloin läpiratsastuskin sujuu nopeammin. Antilla on ärsyttävä tapa painua alas puskuttamaan pohjetta vastaan työntäen takajalat taakse ja lantion alas, jos sitä ei ratsasta pohkeella myös ylös (kokoamaan itseään). Toisinsanoen puolipidätteet eivät ole menneet läpi, joten näillä nopeilla siirtymisillä saan sen samalla pohkeen eteen ja pidätteet myös istunnalla läpi.




Vielä ei olla siinä pisteessä, että nuo selkälihakset näin lyhyen töihinpaluun jälkeen jaksaisi jatkuvasti kantaa niin saa pitää tekemisen lyhyenä ja ytimekkäänä. Näissä on myös tärkeä saada ne oikeat lihakset todella hereille ja päästä myös välillä hellittämään ohjasta. Antin kanssa oon huomannut auttavan kun saan avut todella läpi ja teen siirtymisiä niin lähden istuinluilla vähän niinkö nostamaan sitä ylös. Tällöin se oppii istunnan muutoksella jo nostamaan itse itseään, eikä lopulta tarvita muutakuin pieniä apuja ja istuntaa avuksi. Se ei kuitenkaan onnistu, jollei hevonen ole kunnolla pohkeen edessä ja hevonen ei rehellisesti kanna itseään. Antin kanssa näitä hetkiä ei vielä montaa tule, mutta pikkuhiljaa se kantokyky alkaa sieltä taas hahmottumaan. Pienillä hyvillä hetkillä saadaan aikaan niitä pidempiäkin hyviä pätkiä.

Tälläisen työskentelyn jälkeen voikin hyvillä mielin antaa hevosen venyttää itseään vähän pidemmäksi ja jumpata samalla selkää sekä takajalkoja tälläkin tapaa. Antin kanssa saa olla kyllä tarkkana, että se tosissaan nostaa selkään ja taivuttaa takajalat mahan alle, eikä lähde hössöttämään nokka maassa tai ryntäissä viuhtoen takajalkoja vain suorin jaloin.




Mulla oli maailman huonoimmat ohjat käytössä ja teki mieli itkeä kun eivät pysyneet millään sormien välissä.
Helpotusta ei tuonut se, että hevonen oli niin pirun kiinni tuolta oikealta jolloin olisi ollut mukavempi saada ne pidätteet läpi
myös vähän lyhyemmälläkin käden(sormien) liikkeellä... :D




Hanskat tiskiin ilme :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)