keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Ilman satulaa ratsastusta!

Uskomatonta, mutta totta. Oon niin onnellinen ja ylpeä Antista. ♥
Oon varmaan joskus asiasta kirjoittanutkin kuinka Antilla ei juurikaan ole ratsasteltu ilman satulaa vaikka se on meillä varsasta asti ollut. Varmaan tasan kaksi kertaa olen käynyt sillä kävelemässä, tietenkin vain siihen vuoden aikaan kun on ollut paksuturkki eli syksyllä ja talvella. Se on ollut niin herkkä selästään ja ylipäätään, etten ole nähnyt järkeväksi opettaa varusteettomaksi hevosta joka kokee sen mahdollisesti vain epämukavaksi.

Tänään kuitenkin päätin, että hitto sen on pakko nyt vihdoin oppia sietämään sitä. Enään ei ole syitä kuten se on vielä niin nuori ja kokematon, vaan se alkaa olla aikuinen hevonen johon voi ja pystyy asettamaan erilaista painetta, kasvattaa sietokykyä ja ennen kaikkea enemmän luottoa.

My heart horse ♥
Viime keväänähän sain opettaa selkäännousun täysin uudestaan kipumuistiin jääneiden reaktioiden vuoksi. Hevonen silloin juoksi ihan kirjaimellisesti alta ja teki kaikkensa, jottei ristiselkään tule painetta. Suhteellisenkin nopeasti se oppi, ettei hätää ole ja alkoi odottamaan aina vain paremmin ratsastajan nousua. Palkintoa odottaessa tietenkin jaksaa seistä vaikka maailman tappiin. ;)

Nämä jutut olivatkin tänään enemmän kuin hyödyksi. Osasin odottaa ja vastata Antin reaktioihin, kun hevonen koki selkäännousun epämielyttäväksi ensimmäisellä yrityksellä. Toinen kerta menikin jo mallikelpoiseksi, vaikka jouduinkin vatsaltani selän päälle ja siitä nousemaan ylös mikä on Antin mielestä kaikista epämielyttävintä. (Aiemmilla kerroilla se on jo lähtenyt monta hetkeä sitten pukkilaukkaa karkuun... )
Nyt se kumminkin rauhassa odotti käskyjäni vaikka ilmeet ja eleet olivatkin vähän epävarmoja. Oli ihana huomata kyydissä ollessa kuinka hienosti se kuunteli minua. Se saikin valtavan määrän porkkanoita ennen liikkeelle lähtöä.

Mietinkin jo kyydissä, että lähdetäänköhän vauhdikkaasti liikkeelle kun hevonen reagoi jokaiseen liikahdukseeni jännittämällä selkäänsä. Positiivisella vahvistamisellla päästiin kuitenkin rennommalla fiiliksellä ja puhtain käyntiaskelein eteenpäin. ;)

Kentällä oli tarkoitus vain kävellä ja jumpata, mutta en voinut vastustaa kiusausta kokeilla ravia ja lopulta laukkaa kun ravi meni niin nätisti ilman minkäänlaista jännitystä. Laukkakin meni siinä vaikkakin kenttä oli niin pieni ja liukas, ettei sitä jääty enempää työstämään.
Onneksi sattui olemaan poikaystävä mukana, joka sai todistusaineistoakin! Tässä näkee hyvin myös sen perusravin ja laukan mitä se on, jos sitä liikettä ei sieltä yhtään ratsasta esiin. Eipä juuri siis ole siunattu liikeihmeellä, joten tarvii kaikki tehdä vaikeimman kautta. :D
Onni on kuitenkin nopeasti oppiva ja motivoitunut hevonen, joka tekee aina parhaansa. ♥

2 kommenttia:

  1. Mulla on taustalla lähes päinvastainen kokemus kun herkkis-tamman kanssa tehtiin pitkään töitä, että saatiin satulan kanssa meno yhtä rennoksi kuin ilman satulaa! :D Positiivisella vahvistamisella siinäkin päästiin hyvään lopputulokseen, enää ei tarvitse jännätä myöskään satulan kanssa. Antillahan on oikein kivan letkeät perusaskellajit ja vitsi kun teidän meno näyttää niin rennolta :) Teidän tarinaa ja kehitystä on ihana seurata, ei ehkä se helpoin tuhkimotarina tai lyhin reitti, mutta varmasti kaiken vaivan arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joskus noinkin päin! :D Ihana kuulla, että teillä toimii nykyään myös satulan kanssa. Positiivisuudella saa positiivista aikaan. :)

      Antin kanssa on ilo tehdä kaikkea kun tuntuu, että jokaisena päivänä oppii arvostamaan jotain piirrettä tässä enemmän ja enemmän. Kaikki työ on kyllä ollut sen arvosta ja tulee varmasti olemaankin. :)

      Kiitos kivasta kommentista!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)