tiistai 31. tammikuuta 2017

Maastoesteviikonloppu

Viikonloppu vietettiin Paavon estetunneilla, joihin ei tarvinnut tälläkään kertaa pettyä! Ollaan kyllä onnekkaita, kun tuollaisiin ollaan päästy mukaan. Kiitokset järjestäjille jos vain sattuvat lukemaan! :)


Harmitti kun en kerennyt perjantaina ratsastamaan hevosta paremmin läpi vaan töiden vuoksi valmistelu jäi äidille ja kehoitin häntä maastoilemaan kevyesti, jotta voimia säästyisi hyppyihin. Tykkään kumminkin valmistautua valmennuksiin ja tunteihin ylipäätään niin, että ollaan valmiita näyttämään se todellinen taso eikä menisi tunti hukkaan huonon perusratsastuksen vuoksi. Nyt kumminkin hevonen on ollu enemmän ja vähemmän "huono" ratsastaa, ymmärrettävistä syistä johtuen niin ei oikein osannut ottaa viikonlopusta niin paljon irti kuin olisin halunnut. Viikonloppu meni vähän turhan paljon läpiratsasteluksi... Seuraavaan kertaan kumminkin saatiin taas hyvät eväät ja toivotaan näiden kelien vähän helpottavan tätä liikutusta.

Lauantaina koetin saada verkassa hevosta edestä ylös, mutta saatiin aikaiseksi ennemminkin sellainen kiukkukilpailu. Hevonen ei millään meinannut asettua ohjan ja pohkeen väliin sekä pidätteet menivät joko kuuroille korville tai ylidramaattisesti läpi. Kultaista keskitietä ei löydetty ja tuntui tuskaiselta löytää välillä edes sopivaa askelta esteelle. Ratsastin varmastikkin liian rankan alkuverkan kun vaadin jo alkuverkoissa liian korkeaa muotoa, jolloin sain vain kaula lyhyenä kulkevan hevosen joka ei liiku rehellisesti kropan läpi. Toisinsanoen hevonen teki juuri sen mitä pyysin, mutta pyysin vain vääriä asioita väärään aikaan. ;)


Selvittiin vaikkakin monta tyhmää mokaa tuli tunnilla tehtyä, mutta eihän sitä vain voi oppia jos ei ikinä erehdy. Kumminkin nämä virheet opettavat paljon ja huonoistakin kerroista oppii, kun pääsen heti valmentajan kanssa keskustelemaan ja ratkaisemaan pulmat. Näin saatiin onnistumisia epäonnistumisistakin.



Sunnuntaina koetin verkata selkää paremmin ylös, mutta vieläkään en tajunnut päästää hevosta pidemmälle kaulalle. Yksinkertaisesti oon vain koko viikonlopun pitänyt hevosta liian paketissa ja se on vienyt siltä suuren osan tasapainosta sekä jäänyt edestä turhan lyhyeksi. Noh parempi se on kai tajuta mielummin myöhään kuin ei milloinkaan?


Lauantaina ongelma oli, että hevonen lähti kompensoimaan tuota pientä tilaa minkä annoin edestä lähtemällä hyppyihin liian kaukaa. Nyt sunnuntaina puolestaan hevonen kuunteli hyvin paikat mitä annoin, mutta jäi siihen raamiin mihin olin sen ratsastanut. Tällä tunnilla onneksi ratsastettiin enemmän eteenpäin vieviä tehtäviä, joilloin tajusin onneksi jossain vaiheessa antamaan tarvittavaa tilaa edestä.
Tässäkin on hiuksen hieno raja antaa tilaa hevoselle, joka kulkee ohjan sekä pohkeen välissä ja hevoselle jolla on vain niska nyökyssä ja selkä alhaalla. Onneksi kumminkin hevonen oli tullut myös ohjan ja pohkeen väliin, vaikka aivan surkeasti sen sinne ratsastin ja saatiin oikeanlaisella energialla kulkeva hevonen. Onni on hevonen, jolla työmotivaatio korjaa ratsastajan puuttuvan taidon... :D




Sunnuntaina kokeiltiin myös ensimmäistä kertaa kuution hyppäämistä ja voi luoja kuinka ihminen voikaan ratsastaa typerästi vaikka alitajunta tietää sen olevan huono idea. :D
Kadotin ihan täysin idean kuinka lähestyä esteelle ja toivoin vain hevosen keskenään keksivän ratkaisun. No eipä keksinyt kun ei moisesta ole kokemusta, hehe järkevää.
Toin hevosen ensimmäisellä kerralla vinosti joka muutenkin on älytön idea tuollaiselle uudelle esteelle. Toisella kertaa jo hevonen oli menettänyt uskon osaamiseeni ja epäröi koko hommaa.
Käytiin katsomassa hevosen kanssa miltä este näyttää ja Antti oli huvittava kun käveli turpa esteessä kiinni takapuolelle kurkaten. Ihankuin se olisi hokannut, että tämähän jatkuu vielä tänne toisellekin puolelle! :D
Kolmannella kerralla kun saatiin onnistunut okseri alle ja luotto takaisin onnistui myös tuo kuutio.





Viikonloppu kaikessa tiivistelmässään oli ratsastajan huonoja valintoja täynä. Tottakai hevonenkin on uusien liikkumistapojensa kanssa hukassa, mutta samperi kun voisi itse kumminkin petrata. Suurimmat virheet kuitenkin päätin minä tehdä ja niistä on turha ketään muuta syyttää, etenkään kaikkensa yrittävää hevosta. Osaapahan taas ensi kerralla ratsastaa aivot mukana... :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)