lauantai 17. joulukuuta 2016

Pronssikausi 2016


Vuosi alkaa olemaan pikkuhiljaa paketissa ja alkaa olla aika tiivistellä tätä vuotta järkeviin lauseisiin. Aiempiin vuosiin verrattuina tämän vuoden tavoitteet oli aika mitättömät. En asettanut mitään kilpailuja tälle kaudelle, tiedättekö sen fiiliksen kun takaraivossa on jokin alitajuntaan jäänyt asia kolkuttelee olemassa olostaan. Viime talvena minulla kolkutteli Antin takaosan työskentely ja työskentely muutenkin. Se ei ollut vielä valmis sellaiseen työskentelyyn mitä olisin tahtonut, jos olisin asettanut jotain kisatavotteita. Jokin vaivasi, mistä ei vielä ollut tietoa ja alkukeväästä selvisikin hevosella olleen todella paha lukko lanteen ja ristiselän liittymässä. Hoidon jälkeen kaikki alkoikin sujumaan nousujohteisesti ja hevonen on alkanut tuntumaan joka kerta vain paremmalta.

Kesällä treenaus oli aikalailla lihaskunnon nostamista kuntoutusjakson jälkeen. Rennolla, mutta aika määrätietoisella tekemisellä päästiin pykälän verran parempaanpäin. Hevonen sai lisää kantovoimaa ja saatiin parempi yhteys toisiimme. Kaikki kevään vastoinkäymiset alkoi tuntua mitättömiltä sen rinnalla mitä se oli mahdollistanut, meille kasvoi ihan uudenlainen yhteys Antin kanssa vaikka tuntuukin kliseiseltä kirjoittaa. Sitä alkaa vain katsomaan ja arvostamaan asioita ihan eri tavalla silloin kun pelkää menettävänsä sen kaiken. ♥


Kesällä aloin kuntouttamisen myötä juoksuttamaan Anttia enemmän ja se osottautui hevoselle tosi toimivaksi liikuntamuodoksi, hevonenkin tuntui pitävän moisesta. Syksyllä alkoi välähtelemään tosi hienoja pätkiä, joka rohkas ilmottautumaan seuramestaruuksiin. Hevonen oli vaan niin pirun hyvä ratsastaa, ettei nähnyt järkeä miksi ei lähtis kokeilemaan miten käy. Ja jos totta puhutaan niin, ensimmäistä kertaa alkoi tuntumaan siltä, että tämän kanssa ihan oikeastikkin voisi nyt pärjätä! :D

Paljoakaan ei treenattu estekisoihin, oltiinko pari kolme kertaa talven jälkeen hypätty. Uskoin kuitenkin paremman perusratsastettavuuden paranemisen olevan näissä kisoissa se syy mikä loi uskoa hyviin suorituksiin. Hevonen kumminkin osaa hypätä jo sen verran hyvin, ettei sitä itsessään tällä tasolla tarvitse treenata. ;)


Lyhyeksi ja puuttelliseksi jääneen verkan voimalla kumminkin selviydyttiin aikuismestaruus pronssille yhden pudotuksen voimin. Itse radan Antti teki todella hyvin kun ottaa huomioon nuo lähtökohdat ja olin mielettömän tyytyväinen siihen, vaikkakin äiti olisi voinut saapua hevosen kanssa kisapaikalle hieman aikaisemmin jotta olisi voinut oikeasti taistella siitä voitosta. ;D
Toisessa luokassa kilpailimme tyylimestaruudesta ja sijoituimme koko luokan viidenneksi, joten toinen ruusuke saatiin myös siitä matkaan. Ihan tajuttoman ylpeä olin noista suorituksista hevosen kanssa, jonka kanssa pari kuukautta sitten pohdin miten tulevaisuuden käy.


Koulukisat puolestaan menivät ihan plörinäksi vaikka hevonen oli ihan mielettömän hyvän pitkän aikaa ennen niitä. Pelkästään jo kisoihin valmistelu viikko oli katastrofi kun töiden takia en kerennyt tarpeeksi hevosta itse liikuttamaan ja se oli jäänyt vähän äidin säädöille. Kisoja edeltävänä iltana kärsin päänsärystä ja vatsakivuista, eikä hevonen ollut sen paremmalla fiiliksellä joutuessaan pilkkopimeällä kentällä suurinpiirtein läpiratsastajan kanssa. Omaan piikkiin siis kaikki, hevonen teki kisat juuri niin hyvin mitä sillä hetkellä sen oli mahdollista.
Hirveissä koulukisapaineissa unohdin radat x2 ja olin valmistautunut niiden esittämiseen päinvastaisessa järjestyksessä. Hehe. Kumminkin kaksoismestaruusprossi sieltäkin paukahti vaikka lähdimme kotiin jo ennen palkintojenjakoa, sillä tuollaisilla radoilla en odottanut minkäänlaista menestystä. :D

Loppuvuosi ollaankin pyhitetty täysin Paavon valmennuksiin ja ankaraan treenaamiseen. Ensivuosi on meidän vuosi ja silloin ollaan päätetty pysyä terveinä, kop kop. Haasteita tässä löytyy ja syitä luovuttaa vaikka sata, mutta nekin käännetään vain mahdollisuuksi kasvaa vahvemmiski ja paremmiksi kuin koskaan ennen. ;)

2 kommenttia:

  1. Ihana kausi teillä kisaamisen kannalta - pronssia ja ruusukkeita matkaan vaikka kuinka paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä yllättävän onnistunut kisojen suhteen :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)