tiistai 13. joulukuuta 2016

Kaula auki uuteen vuoteen

Kaikki kuvat taas Essin käsialaa, suuret kiitokset vielä hänelle! :)

Onnistunut Paavo viikonloppu taas takana ja voi jestas kuinka hyvän fiiliksen näistä aina saa! Lauantai oli jälleen tekninen ja sunnuntaina nautittiin lauantain antimista. Antti jaksoi älyttömän hyvin jälleen koko viikonlopun vaikka lauantain tehtävät oli sille tosi haastavia ja vaati paljon.

Lauantain tehtävät oli tosi jumppaavia ja tasapainoa vaativia. Tehtiin paljon täyskaarto käännöksiä esteille ja esteiltä sekä pitkää innaritehtävää ja sarjoja. Antti toimi näissä yllättävänkin hyvin, vaikka innareita ei juurikaan olla tehty. Se vaan aina yllättää kaikki kissamaisen nopeilla liikkeillään suuren kroppansa kanssa. :D
Oli kiva huomata kumminkin kuinka paljon paremmin se kulki kaula auki, kun viime kerralla lähdettiin korjaamaan sen rullausta pois. Antti on aiemmin toiminut niin, että jos pyydän kulkemaan enemmän kaula auki ja niska ylhäällä, se jää niskastaan hirveän jäykäksi jolloin se on hidas ja raskas kädelle. Päinvastoin taas jos se kulkee niska pehmeänä ja kaula pyöreänä, lauka jää rullaamaan liikaa paikalleen ja isojen esteiden hyppääminen käy raskaaksi. Nyt ollaan kumminkin löydetty se kultainen keskitie missä kaula alkaa hakeutumaan auki ja niska pysyy pehmeänä. Tällöin laukka pysyy ponnekkaana, mutta etenevänä ilman vahvaksi painumista.




Oikeastaan kaikki muu sujui oikein hyvin, paitsi viimeisellä radalla itselle tapahtui joku totaalinen lähestymissokeus. Viimeisellä radalla meillä oli sianselkä-karhu linja, josta en saanut askelta osumaan karhulle ollenkaan. Ihan sama millä laukalla tultiin ja kuinka hyvin hevonen vastasi apuihin niin silti mikään ei osunut hyvin. Lopulta hevonenkin alkoi vähän epäröimään omaa päättämättömyyttäni, mutta hyppäsi kiltisti jokaisen kerran.

Sunnuntai puolestaan alkoi ja loppui hyvin. Ei oikeastaan tainnut olla yhtään tilannetta missä olisi ongelmia tullut. Olin ylpeä itsestänikin vikalla radalla kun muistin myös käyttää vasenta pohjettani. ;D Oma heikkouteni on tuo vasen jalka, joka heijastuukin kaikkeen hevosen tekemiseen ja vaatii itseltäni ryhtiliikkeen korjaukseen.



Viimeinen rata oli pikkaisen pidempi, mutta Antti hyppäsi jokaisen esteen tosi energisesti ja jaksoi hyvin loppuun asti. Kaikki tuntui taas toisena päivänä super helpolta kun oltiin lauantaina haettu palikat paikoilleen. Näistä viikonlopuista jääkin aina ihan voittajafiilis vaikkei mitään kisoja olekkaan, muutakun kisata itseään vastaan. ;)




♥♥♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)