keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Tampereen ratsastusseuran koulumestaruudet

Lauantaina koimme tämän vuoden ensimmäiset ja viimeiset koulukilpailut. Viimeksi valkoisten aitojen sisällä käytiin vuosi sitten, joten juurikaan ei olla valmistauduttu tähän koitokseen. Ensi kautta ajatellen olisi toki suotavaa saada niitä ratoja taas alle ja rutiinit kuntoon. Tällä kertaa huomasi, ettei ratsukko ihan tunne oloaan kotoisaksi kriitikoiden edessä, etenkään kun muutamien liikakilojen saattelemana housut puristaa niin saakelisti... :D

Ennalle taas mieletön kiitos näistä kuvista! ♥
Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja verkassa tein aika edellisen päivän perusteella tehtäviä. En saanut tehtyä kunnon työskentelyä illalla, kun tallilla oli jo todella pimeää eikä pikkukentällä ollut valoa. Antti oli todella huono ratsastaa, se ei oikein liikkunut pohkeen edessä millään tavalla ja oli levoton suustaan. Helpotusta ei tuonut orastava päänsärky ja meinasinkin kirota tulevan kisapäivän jo alimpaan helvettiin. :D


Verkassa koetin vain herätellä hevosta jalalle ja saada kaulaa auki, tukeutumaan ohjalle. Tässä ei kumminkaan ihan onnistuttu, tuntui etten saanut hevosta kantamaan itseään muuta kun keventämällä. Aina istuessani alas, Antti jännittyi selästään ja painui joko etupainoiseksi tai tyhjäksi kuolaimen taakse. Itseäkin jännitti niin pirusti, etten osannut istua kyydissä enää lainkaan ja asiaa ei parantanut viime hetken paniikki sillä olin menossa esittämään väärässä järjestyksessä ratoja.
Muistamani rata olikin vasta seuraavaksi, joten edeltävän ratsukon suorittaessa opettelin pikaisesti radan jonka olin vain pintaraapaisuna katsellut läpi. Pienellä paniikilla radalle, jossa Anttikin vähän jännitti eikä oma jännitykseni sitä yhtään parantanut.

Ratsastajan vatsalihakset on niin pinkeenä, et melkein nappi irtoaa. :'DD
Koko radan ratsastus oli ihan surkeaa, en voinut keskittyä muuhun kuin radan muisteluun ja sekin oli lopulta turhaa kun ratsastimme lopun käyntiosuuden ihan pieleen. Hevonen ei kulkenut selän läpi ja tätä mukaa täysin jalan takana, mutta siitäkin voi syyttää vain omaa jännittämistä jolloin istuntani vaikuttaa paljon Antin tekemiseen. En voinutkaan lopulta kuin nauraa tälle suoritukselle. En ole varmaan ikinä ratsastanut noin huonoa rataa... :D

Toiselle radalle lähdimme ensimmäisenä, joten jäimme verkkaan vielä hääräämään. Koetin saada takaosaa paremmin alle ja etuosaa ylös, mutta tuntui turhalta tehdä mitä tahansa kun kaikki keskittyminen meni radan stressaamiseen. Pari kivaa pätkää saimme verkassa, mutta nekään ei ollut edes puolta siitä mitä Antti on ollut. Noh ei auttanut ja radalle mentyämme koetin vain saada rennoksi kevyessä ravissa ja laukassa.
Jälkimmäisessä radassa Antti liikkui vähän paremmin, mutta omaa istuntaanihan en huomannut korjata... Hehe. Laukassa tosin hevonen valahti täysin käsille etenkin oikeassa kierroksessa. Sisäpohkeista ei ollut tietoakaan ja tuntui kaatuvan ympyrällä sekä kulmissa täysin pohjetta vasten. Ja kirsikkana kakun päällä ratsastin tämänkin lopun väärin ja unohdin käyntiin siirtymisen, sekä tein sen lopulta vielä ihan väärään väliin... Voi luoja, että hävetti ja nauratti. Ei tää vaan taida olla meidän laji. :D

"Hold your horses!"

Pikku morkkiksella menty nämä päivät, vaikka ihan hyviä pisteitä kaikesta huonosta huolimatta saatiin molemmista yli 60%, jälkimmäisestä vähän reilu 62%. Sijoituttiinkin jälkimmäisellä kaksoismestaruuden kolmanneksi, mutta emme kerenneet jäädä odottamaan palkintojen jakoa, joten mitalli saadaan vasta syyskokouksessa.
Kai tässä silti saa hevoseen ihan tyytyväinen olla, kun muistelee lähtökohtia ja vuoden ainoista starteista saatu 3/4 ruusukkeet. Tästä se vasta lähtee. ;D


Jos jostain saa olla viikonlopulta ylpeä, niin Antti käyttäytyi mielettömän hienosti. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)