maanantai 3. lokakuuta 2016

Antti kankikaikkonen

Toisin sanoen Antti sai elämänsä toisen kerran kanget suuhun. Ekalla kerralla se sai vähän tunnustella niitä suussaan ja käytiin helpolla hölkällä niiden kanssa. Tällöin en siis tainnut edes ottaa kangesta ohjalla kiinni. Vähän hevonen kyllä ihmetteli kun suu oli niin julmetun täynnä rautaa, ettei tosikaan. :D

Sunnuntaina päätinkin passittaa poikaystävän kamera kourassa kuvaamaan kuinka se suhtautuu työskentelyssä kuolaimeen. Toki sen tuntee selkäänkin, mutta mää itse koen tärkeeksi myös nähdä omalla silmällä miltä työskentely näyttää myös ulospäin.
Meillä meni suunnitelmat vähän uusiksi kun olin ajatellut meneväni vähän pellolla, jossa suurempi tila ratsastaa. Sen verran kumminkin ollut nyt kosteaa, ettei pohja ollut kuivunut jolloin pitoa ei löytynyt lainkaan. Siirryinkin sitten tähän meidän minikentälle, jossa mahtuu just ja just tekemään niitä näitä. Tää on kumminkin niin pieni tila, ettei saa hevosta kunnolla liikkumaan etenkään laukassa kun joutuu kokoajan kääntämään. Toisaalta hyvää vastapainoa jatkuvalle maaston suoralle, mutta ei tätäkään kovin usein viitsi käyttää kun tekee enemmän haittaa kuin hyötyä.

Sitten itse ratsastukseen. Alkuun Antti käyttäytyi juuri niinkuin odotinkin, eli puski tosi paljon kuolainta vasten. Ei tahtonut tukeutua siihen ja muutenkin hevosen mielentila ei ollut täysin itse tekemisessä vaan seuraili ympäristöään. Tarhassakin se otti hiveästi kipinää vähän kaikesta hälinästä, mitä ei siis juuri koskaan tee niin annoin sille oman aikansa rauhoittua tekemisen ohessa.

Alkuraveissa sain jo tosi paljon paremman tuntuman hevoseen, tosin olisin halunnut saada paremmin vielä ohjan ja pohkeen väliin kun nyt se jäi vähän puoleenväliin. Tuntuma parani tosi paljon, mutten saanut niskasta sitä auki kun puolipidätteiden ratsastus meni enemmän vain jatkuvaan kääntämiseen. Olin kumminkin tosi tyytyväinen jo siihen, kuinka hyvin sain pitää kuolaintuntumaa ilman, että hevonen jäykistää vain niskan ja selän.
Hiotaan tuota niskan asentoa pikkuhiljaa rentouden mukana, joka tällä hetkellä täytyisi saada säilymään jottei tahti huku täysin. Tiedostan siis täysin, ettei hevonen kulje luotiviivalla etenkään alku-eikä loppuraveissa, mutta laitetaan kuolain kokeilun piikkiin. Enkä tosin paljon halunnut vaatia ensikertalaiselta... ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)