keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kohti parempaa tuntumaa

Päätin vuoden alussa jo, etten ota minkään näköisiä paineita kisaamisen suhteen. En maksanut aluelupia vaan pelkästään itselleni seuramaksun ja sekin alkukeväästä sillä silmällä, että olisi joku vakuutus jos Antin kanssa käy hassusti. Päätin tämän vuoden pyhittää vain rauhassa työskentelyyn ja ratsastettavuuden hiomiseen. Ratsastajana oon aika pikkutarkka, tykkään hioa kokoajan jotain paremmin ja tottakai välillä nauttia siitä mitä on jo kunnossa.

Täytyy sanoa, että nyt syksyn alkaessa ja vuoden häämöittäessä viimeisissä kuukausissa, oon enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni. Tämä oli just sitä mitä tarvittiin ja nyt tuntuu siltä, että palaset on osunut paikoilleen mitkä aiemmin vähän hiersi. Ensi kaudella voidaan jatkaa vähän parempina kuin aiemmin, kun vain pysyttäisiin terveenä kop kop kop.


Vaikka mitään oikeita tavotteita ei olla laadittu, niin olen tehnyt meille sellaisia kuukauden ja viikkojen haasteita mihin panostetaan aina tarvittava aika. Näitä on ollut paljon, kuten mm. rehellinen eteenpäinpyrkimys, kunnollinen läpiratsastus, hevosen kantovoiman kasvatus sekä nyt oon päättänäyt ratsastaa viikon ilman raippaa ja kannuksia. Tätä en toki olisi muuten tehnyt, jollei avut olisi oikeasti läpi ennen tähän ryhtymistä.

Viime viikolla kumminkin ratsastin apuja sen verran läpi, että viikonloppuna tämän "haasteen" aloittaessa oli suht helppoa. Antti oli alkuun etenkin laukassa vähän kuuro pohkeelle, mutta laukan sisäisillä siirtymisillä sain sen tosi skarpiks ja kevenemään entistä enemmän edestä. Aloin myös keskittymään tuntumaan, joka ajoittain tulee liikaakin vedettyä itse eikä niin, että hevonen hakeutuisi siihen. Tällöin Antti menee liian lyhyeksi edestä ja niskasta jäykäksi, eikä käytä selkää ja sen myötä takajalkojaan kunnolla. Ajatustyöskentelyllä sain tähänkin vähän apua, kun koetin enemmän ratsastaa hevosta kohti tuntumaa enkä "vetää" sitä tuntumalle. Toki tässä menee vielä aikaa, jotta se lähtee automaasti heti ratsastuksen alussa, mutta uskon saaneeni hyviä pätkiä ja ollaan oikeilla jäljillä. :)


Tällä tuntuman muutoksella sain muutamia askeleita ihan super laukkaakin, kun pääsin paremmin hevoseen käsin ja sen myötä hellittämään -> hevonen kantoi itseään taas millinverran enemmän. Nää hetket on aina niin antoisia kun on itse hokannut jotain, joka oikeasti toimii. Jokainen ratsastuskerta vaan muistuttaa enemmän ja enemmän, miks tää laji on vaan niin parasta huumetta. Jokainen onnistuminen tämän hevosen kanssa taas muistuttaa, kuinka onnellinen saakaan olla, että on tämmönen kaveri. Antti on niin mieletön kun osaa aina toimia just niinkö pitää. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)