tiistai 23. elokuuta 2016

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!


Viime viikolla oli vuorossa kauan odotettu Laten tunti ja kyllä hyvää kannattikin odottaa! Antti oli todella hyvä, siis oikeastikkin tosi hyvä ja kerrankin sain esitettyä myös Latelle sitä hyvää menemistä Antin kanssa. Toki se näytti omia sirkustemppujaankin alkuun kun otti kipinää vieressä laiduntavista hevosista, etenkin yhden niistä lähtiessä pierupukkilaukkaan. Se oli menoa se... :D

Laten kanssa saadaan aika hyvin aina toivoa mitä tahdotaan tehdä, mutta tällä kertaa annettiin vapaat kädet tunnin aiheelle ja palattiin siihen mihin viimeks jäätiin eli rehellisesti pohkeen eteen ratsastamiseen.
Aloitettiin käynnissä, jossa piti ratsastaa asetuksen kautta sisäpohje läpi. Niin pitkään kun hevonen ei päässyt kävelemään kunnolla suoraa asetuksen kanssa, piti saada rehellisempi reaktio sisäpohkeella. Tajusinkin itse tässä kuinka helposti unohtuukin käynnissä oikeasti ratsastaa avut läpi, etenkin Antin kanssa joka äkkiä lähtee sooloilemaan kun ei malta kävellä. Yleisemmin tulee ratsastettua vain taivutukset yms kuntoon, mutta rehellinen pohkeeseen reagointi on helpompi ratsastaa siirtymisten välillä kuin pelkän käynnin sisällä tekemättä hevosta kiireiseksi. Tästä nappasinkin siis itselleni kotiläksyn!

Jatkettiinkin samaa ravissa, jossa mun on ylipäätäänkin helpompi ratsastaa Anttia joten tehtäväkin helpottui. Tässä vaan Antti yrittää välillä painua kuolaimen alle ja jääden kädelle makaamaan, joten saakin olla tarkkana jalan kanssa korjaamassa. Sittenkun sen saa siihen pohkeen ja ohjan väliin rehellisesti, se onkin ihan älyttömän kiva ja helppo. Saatiin tehtyä kivoja pikku pätkiä vähän kootumpaakin ravia ilman, että selkä laski ja jännittyi. Näissä tarvii vaan vahtia, että se on koko ajan pohkeen edessä ja reagoi myös niihin kokoaviin apuihin.
Sain välillä hyvin nostettua sen kilpailumuotoon ilman, että se jäi käsieni varaan tai jännittyi niskastaan. Oman istunnan muuttaminen antoi myös uuden fiiliksen, kun korjasin lievää takakenoa pystymmäksi, jolloin hartiat rentoutui kuin itsestään. :D

Laukka ratsastettiin ensin läpi, jonka jälkeen lisättiin siirtymiset raviin puolessa kentässä eli mentiin 50/50 molempia. Antilla ei ihan vielä kantovoima riitä ilman väsymistä, joten sain aika paljon auttaa sitä ja siirtymisissä se välillä yritti kiskoa mut satulasta irti. Laukannostoissa mun tarvii muistaa vähän koota sitä ennen nostoa, jolloin se kerkeää keräämään jalkansa allensa ja nosto paranee tosi kivaks sekä laukan laatu paranee heti nostosta.


Aika perusasioita tehtiin, mutta oon ihan älyttömän tyytyvinen. Saatiin pienillä korjauksilla suuria muutoksia ja suunta on mennyt oikeaan, kun hevonen on kuulemma ihan eri mitä on viimeks nähty. Sitä se kyllä on nyt ollut, ihan mieletön ero sen ratsastettavuuteen sekä sen myötä liikkumiseen. Kengitettiinkin se kevyempään kenkään edestä, joten tiedä sitten onko sillä niin suuri ero vai onko vain pään sisässä. Helpostihan sitä kuvittelee jonkun uuden asian tuoneen sen muutoksen, kun oikeasti onkin sen uskon myötä muuttanut omaa tekemistään. ;) Omaa ratsastamistani yritän kyllä mahdollisimman usein muuttaa, jotta muutos muuhunkin olisi mahdollinen. Aina sitä ei vaan voi varmaksi sanoa onko se muutos ollut hyvä vai huono ennenkö jotain tapahtuu.

Sunnuntaina olisi suunta TRS-estemestaruuksiin ja näillä estetreeni määrällä ei kyllä ihmeitä uskalla odottaa. Toki toivon, että parantunut sileätyöskentely tuntuisi sieläkin, mutta sunnuntaihan vasta näyttää mitä todellisuus tuo tullessaan. Yhden kerran tässä vähän hypeltiinkin, mutta en oikein saanut mitään siitä irti niin kokeilen taas tässä jonain päivänä mikä on meininki.

2 kommenttia:

  1. Ihana lukea täältä Arvonherran kuulumisia! Ja mahtavaa, mitä kaikkea sen kanssa puuhaatte. Onnea trs-estekisoihin. :) terv.Essi Nikula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet löytänyt blogimme!
      Antti lähettää kotikonnuille terveisiä, koitetaan tehdä äiti ylpeäksi! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)