perjantai 20. toukokuuta 2016

Eteen ja ylös (+video)

Ratsastus Antin kanssa sujuu joka kerta paremmin ja olen enemmän kuin tyytyväinen hevosen liikkumiseen, nyt on hyvä pohja jatkaa siitä mihin jäätiin. Selkäännousu sujuu joka kerta helpommin, kop kop, hevonenkin on tyytyväinen päästessään liikkumaan myös ratsain.



Tänään ajattelin pomppia muutaman mielenvirkistyshypyn vain koska kentällä oli esteitä valmiina, tosin välit oli meille hitusen ahtaat, mutta laiskoina jätettiin välit noin jos ne olisi vaikka vahingossa hidastanut hevosta. Antti oli älyttömän innoissaan päästessään tekemään lempijuttujaan ja sainkin kaasutella muutamia kierroksia kenttää ympäri ylimääräistä vauhtia pois, se tosin ei tainnut juurikaan auttavan. :D




Olisi ehkä helpottanut jarrujen toimivuutta, jos koko työskentelyn olisi tehnyt aivot raksuttaen, mutta nyt ajattelin vain heittää aivot narikkaan ja nauttia vain tekemisestä. Siinä onnistuttiin vaikka alkuun meinattiin esteiden jälkeen lähteä eri suuntiin, en muistanutkaan kuinka herkkä tuo hevonen oli istunnalle ja sen vuoksi horjuttiin vähän minne sattuu. Hevonen kun on niin menossa sinne mihin ratsastaja sen pieninkin avuin ohjaa, joten eipä siinä vaiheessa kannata ratsastajan pähkäillä oikea vai vasen. Hyvää muistuttelua taas siis itselle, kuinka tärkeää se onkin tehdä päätökset valmiiksi ja pysyä niissä.

Sama vanha ongelma tuli taas esille, kun kuumuessaan tahtoo pää painua ratsastajan kannateltavaksi eikä pidätteet mene läpi. Tämän kyllä taas pistän lyhyen läpiratsastuksen piikkiin, johon tarvitsisi taas kunnolla paneutua. Antti on ollut vähän hidas avuille ja oikeasta kyljestään jäykkä, mutta uskon senkin korjaantuvan nopeaa kun päästään tässä taas treenin makuun. :)
Alla vähän videoo vaikkei se mitään ihanaa katsottavaa olekkaan, mutta meillä oli tosi hauskaa!

2 kommenttia:

  1. Moikka!

    Mukava kuulla teistä ja että Antti alkaa tuntumaan jo paremmalta!
    Olen juuri itse joutunut vuoden kuntouttamaan selkävaivaista hevosta joka myös kaatuessaan sen satutti.
    Kaatumisen jälkeen se oli todella kipeä jonkin aikaa ja sitten tuntui että alkaa mennä parempaan suuntaan. Kunnolla se ei kerennyt kuntoutumaan, kun alkoikin raju alamäki oireissa useamman kuukauden onnettomuuden jälkeen.
    Kaikenlaisia hoitoja tuli kokeiltua. Ja aina ne jonkin verran auttoi.

    Kaikista paras oli kuitenkin osteopaatti! Osteopatia oli minulle hyvin tuntematon hoitomuoto ennen tätä ja olin todella skeptinen sen suhteen, mutta nyt kokemuksieni perusteella voin sitä todella lämpimästi suositella. Osteopaatti saa hoidettua paremmin syitä kun taas esim. hieroja hoitaa vaan seurauksia eli niitä lihasjumeja. Ja osteopaatti osasi mielestäni myös katsoa hevosta kokonaisvaltaisemmin kuin kiropraktikko vaikka kiropraktikostakin oli meille selkeästi apua.

    Jos yhtään tuntuu että Antti ei ole ihan täysin kunnossa vielä niin harkitse oikeasti tuota osteopattia! Siinä ei ainakaan menemättä mitään jos sellanen käy kerran katsomassa. (Tai no tietysti sitä rahaa siinä vähän menettää ;)

    Hevoselta voi löytyä esim. yllättäviä toispuoleisuuksia mitä ei ihan kuka tahansa osaa nähdäkkään ja usein ne saa hoidettua yhdellä tai kahdella hoitokerralla ja eron hevosessa näkee välittömästi!

    Tsemppiä teille ja toivon todella, ettei selkä jää pahemmin vaivaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Osteopatiaa olen itseasiassa harkinnutkin, mutta silloin kun etsin niitä niin Pirkanmaalla ei löytynyt ja lähin oli sellaisen matkan päässä, että kilometrikulut olisi sellaiset mitkä pitäis saada jaettua. Tarvii vielä katsella kuinka niitä tänä päivänä löytyy, se tekisi hyvää vaikkei konkreettista vaivaa olisikaan. Toivottavasti tämä nyt kumminkin lähtisi paranemaanpäin! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)