torstai 17. maaliskuuta 2016

Hevonen on juuri sellainen millaiseksi sen ratsastat

Ratsastin Antin sunnuntaina meidän pellolla joka oli pitkästä aikaa sellaisessa puuterilumessa, jossa pystyi paremmin työskentelemään. Lauantaina mennessäni sillä maastossa sain kaikin voimin kannatella ja pidätellä sitä mikä teki koko lenkistä epämukavan. Päätinkin tällä peltotyöskentelyllä taas muistuttaa avuista ja itsensä kantamisesta.

Alkuverryttelyt tein rennolla kädellä ja hevonen sai itse päättää muodon missä kulkee, pidin kevyen tuntuman ja korjasin vain istunnalla tempoa. Laukassa hevonen kaatui todella paljon sisälle oikeassa kierroksessa, korjasin sitä siinäkin vain ulkoavuille ja jätin todellisen työskentelyn verkkojen jälkeiseksi.
Vanhoja kuvia näytille, Kuva: Essi Ahonen
Hommat aloitettiin käynnissä, jossa ratsastin hevosen vain kääntymään kunnolla ulkoavuista ja kantamaan etuosansa sekä sisälapansa. Tein lisäksi pysähdyksiä, joissa pääsin rapsuttamaan molemmin käsin ilman, että hevonen lakkaa kannattalematta päätään ja/tai vetää minut satulasta eikä malta seistä. Sainkin tällä tavoin Antin hyvin odottamaan ja pysähtymään ryhdikkäitä pysähdyksiä.

Ravissa istuin niin ryhdissä itse kuin vain osasin ja pyrin kantamaan käteni kevyesti, kantamatta lainkaan hevosen päätä ja korjaamalla mahdollisimman paljon vain pohkeella ja istunnalla. Pääsinkin yllättävän hyvin antamaan tilaa edestä ilman, että hevonen lähti kiikuttamaan omia vauhtejaan niska alhaalla. Käännöksiä tein ympyrällä tähden säteiden tavalla, jolloin hevonen joutui itsekkin keskittymään tehtävään. Kun sain molemmat lavat "samalle tasolle" tein pientä suorakaidetta jolloin sain lisättyä pysähdykset suorille sivuille. Pysähdykset samalla idealla kuin käynnissä ja toimi kun kone!

Laukkaa tein enemmän siirtymisien kanssa leikitellen välillä pysähdys-laukka-käynti-laukka-pysähdys-käynti, jolloin sain juuri sen siirtymisen minkä tahdoin hallitusti ja hevonen kantoi itse itsensä. Lopulta kun pääsin laukka-pysähdyksien jälkeenkin hellittämään kokonaan edestä hetkellisesti jatkoin hetken laukkaa tarkastaakseni joko se kantaa itsensä volttien läpi. Muutaman voltin jälkeen löydettiin tasapaino myös tähän ja päästiin hölkkäämään loppuravit missä hetken vielä jatkoin hommaa. Pyysin taivutusta sisälle jolloin sain houkuteltua ulkolapaa ulommas ja sain ratsastettua ulkopohkeen kunnolla läpi.


Sai taas itse muistutuksen siitä, ettei se hevonen kanna itseään yhtään sen paremmin mitä kovemmin sitä päätä sieltä ylhäälle kannattelet. Maalaisjärjen käyttö taas sallittua eikö. ;) Ratsastinkin koko tämän kerran idealla, se on juuri sellainen millaiseksi sen ratsastat ja niinhän se sitten olikin. Ei muutakuin itseään niskasta kiinni taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)