maanantai 22. helmikuuta 2016

Maastoesteitä mahtifAntin kanssa

Käytiin jälleen Paavon opastuksella reenaamassa maastoesteitä Wääksyssä. Nää on kyllä niin kuukauden kohokohta aina! Hyvä valmentaja on löytö ja uuden lajin kokeilu on ihan mielettömän hauskaa sekä opettavaista! On jouduttu niin paljon pois mukavuusalueelta, että on kivaa kun ei oo kivaa. :D
Kuvista kiitokset Elisa Ahoselle! :)
Antti oli hieman pirtsakka jo alkuun ja putosinkin sieltä kyydistä ennenkö kerettiin mitään edes aloittamaan. Haha omapa vikani kun olin muutenkin tulossa kyydistä, Antti vähän vauhditti tätä hommaa kun säihkäti mihin hittoon olen sieltä lähdössä kun hommat on alkamassa. Näytti niin hurjalta sen jälkeen kun itsekseen maneesissa pomppi ja kävi peilistä itseään ihailemassa, luojan kiitos kukaan muu ratsukko äidin lisäksi ei ollut vielä saapunut. :D

Valmennukset pidetään kahden päivän kuureina ja edellisistä kerroista poiketen käytiin nyt vain maastoestepäivänä, joten pohjalla meillä ei ollut valmistelevaa päivää jolloin yleensä paneudutaan viikonlopun teemaan. Ensimmäisenä päivänä tehtävät on enemmän teknisiä, nyt himan alkoi harmittamaan kun ei sielä oltu, mutta päästiin hyvin kumminkin opastuksella jyvälle mikä pelin henki oli.
Kokeilin tehdä hitusen erilaisen alkuverkan mitä yleensä. Annoin Antin liikkua aika vapaasti omaa tahtiaa, enkä turhia himmaillut jotta saa kroppaansa omaa tahtiaan. Toki jonkin verran jouduin toppuuttamaan, mutta tuntui toimivalta tavalta kumminkin vaikka tuo etuosa onkin turhan painava vieläkin. Laukassa sain tosi kivan tuntuisia pätkiä, tosin enää tehtäviä aloittaessa en saanut tätä laukkaa enää kaivettua, höh.


Itse hypätessä mun tarvii alkaa löytään itse paremmin heti hyvä rytmi. Jään helposti pitämään liikaa kontrollia, jolloin pidemmän päälle hyppäämisestä tulee Antille raskasta. Tarvitsee löytää se kultainen keskitie kontrollin ja ison laukan välille. Tässä tällä hetkellä käy usein niin, että hevonen lähtee painumaan vain alemmas ja alemmas mitä enemmän vauhtia tulee jolloin mun on myös vaikeampi vaikuttaa siihen. Silloin kun saan huolellisesti ratsastettua sen takaaeteen, niin se jää liian lyhyeen laukkaan eikä etene tarpeeksi isommille esteille. Huoh ihanan vaikeaa. :D



Toinen oma ongelmani on esteelle lähestyminen, tuon mielummin hevosen liian lähelle jolloin se ajatuu lähes pohjaan ja joutuu hyppäämään enemmän ylös kuin eteen. Tämä tulee esiin etenkin yksittäisillä esteillä sekä ratojen aluissa. Tämäkin korjaantuu aina kun vaan ratsastan rohkeammin laukkaa eteen, enkä jää liikaa pitelemään ja varmistamaan. Hevonenhan hyppää lähes minkä vaan kun tuen sen jalalla loppuun, mutta vaikeaa vain tämmöiselle kontrollifriikille hellittää.




Eli kotiläksynä saada ratsastettua isoa laukkaa sopivalla kontrollilla. Ärsyttää kun tää oli syksyllä hallussa ja sit tuli talvi, joka pilasi kaiken. Yksi syy lisää vihata talvea. :D Onneksi kohta on taas kesä ja treenaaminen helpottuu. Kohta saa stressata kisoja kun ensin saisi aikaiseksi hoidettua luvat taas kuntoon ja pääsis ottaan taas niitä ratoja alle. Miten tuntuukin aina kaikki saavutettu katoavan talven mukana ja kun saa kaiken taas kuntoon, se tulee taas?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)