lauantai 2. tammikuuta 2016

Vuosi 2015 oli rehellistä ratsastusta

Jos pitää katsoa viime vuoteen mikä oli se suurin juttu, mitkä johti kehitykseen niin epäröimättä se on rehellinen apuja vastaanottava hevonen. Päätin jossain vaiheessa vuotta vain alkaa ratsastamaan jokaisen ratsastuksen niin hyvin kuin vain silloin pystyn. Ei tarvitse hinkata jokaista liikettä, vaan hevonen joka kerta yhtä hyvin avuille kuin haluaisin sen kisoihin. Tämä johti siihen, että loppuvuodesta ja jopa ennen sitä allani oli hevonen, joka oli rehellisesti avuilla. Sellaisen kanssa on ihan uskomattoman hienoa tehdä töitä.

Kuva: Mirella Ruotsalainen, Hevoset 2015
Ennen tätä päivää en edes tajunnut kuinka pohkeen takana reipaskin hevonen voi kulkea. Antti on hevonen joka liikkuu itsessään jo paljon eteen, jolloin se vähän hämää onko oikeasti pohkeen edessä vai reipas. Kun aloin tarkastelemaan paremmin tätä joka kerta niin sainkin aloittaa lähes jokaisen ratsastuksen sillä, että otin sen todella jalan eteen enkä vain tyytynyt siihen mitä se itse tarjoaa. Tällä sain hevosta yhden ratsastuskerran aikana monesti ulos sieltä mukavuusalueeltaan. Pyysin joka kerta vähän enemmän pieniä määriä kerrallaan.

Edellä mainittu painotti samalla pidätteiden tärkeyttä. On mahdotonta kehittää mitään liikettä/liikkumista ilman, että hevonen kuuntelee pidätteitä ja vastaa niihin halutulla tavalla. Tässä oli taas itsellä tärkeä muistaa oma heikkous, kääntyvät ranteet. Itselläni helposti kääntyvät ranteet mutkalle, jolloin on mahdoton tehdä kunnollista pidätettä kun käsi on väärässä asennossa. Tai pidätteen voi tehdä, mutta se ei tuota haluttua tulosta jos sormet on kääntyneinä sisäänpäin... :D

Kolmas viime vuoden inhokki/suosikki oli siirtymiset. Mitä enemmän niitä muisti tehdä, sitä paremmin pääsin joka kerta hevoseen "käsiksi". Antti onkin jo vähän oppinut, että myös niissä paikoissa missä innostuu voi myös liikkua rauhassa, mutta energisesti. Siirtymisillä on saatu suunnattua energia oikeaan paikkaan ja hyvin apuja kuunteleva hevonen antaa tehdä siirtymisiä missä- ja milloin vain.



Näillä paremmilla eväillä jatketaan matkaa, jossa kasvatetaan itseämme joka päivä. Tärkeintä on voittaa omat tavotteet ja poistaa päänsisäiset rajat. 
Kiitos teille kaikille, jotka olette eläneet näissä kaikissa iloissa ja suruissa opintiellä mukanamme. Onnea ja menestystä jokaisen matkalle mihin ikinä olettekaan menossa! :)

2 kommenttia:

  1. Hyviä mietteitä, samoja on täälläkin päässä liikkunut, varsinkin tuon pohkeen takana olemisen kanssa! Jotenkin sitä vaan ajattelee että hidas on automaattisesti pohkeen takana kun taas reipas edessä, mutta ei se vaan niin ole.. Vaikeaa tämä ratsastus :D

    http://riskiraja.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Ja helpompi lähteä korjaamaan se hidas pohkeen eteen oikein kun reippaamman kanssa tyytyy jo, että reagoi. Ratsastus on mukavaa kun aina löytyy jotain hiottavaa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)