keskiviikko 12. elokuuta 2015

Falling down is how we grow. Staying down is how we die.

Teen paljon asioita fiiliksen mukaan. Hyvässä ja pahassa. Mun motivaatio kasvaa sillon kun jostain tulee hyvä olo, oli se mitä tahansa. Ihan ymmärrettävää, haluaa jatkaa sitä mikä tekee hyvää. Samanlailla kumminkin pettymykset kasvattaa sitä, aina tahtoo kovemmin yrittää ja näyttää muille sekä ennen kaikkea itselleen pystyvänsä.

Ihmisiin tutustuessani saan niistä aina jonkinlaisen fiiliksen ja sen myötä alan rakentamaan ystävyyttä, asiakastuntemusta tai mitä tahansa. Huomaan herkästi ihmisten tunteet ja osaan lukea niitä, tämän vuoksi ehkä moni onkin kertonut, että seurassani on helppo olla. Tämä varmasti sen takia, koska itse koen tunteet tosi vahvoina ja kuuntelen paljon omaa intuitiota. Olen siis fiilistelijä, no miten se vaikuttaa ratsastukseen.



Hevosiin koetan aina tutustua luonteeseen. Jokainen on oma persoonansa ja ne ovat omanlaisiansa jokainen. Jokainen hevonen saa aikaan erilaisia tunteita, joiden perusteella helposti alkaa luomaan niille omaa persoonaansa. Jollain tapaa ehkä vähän inhimillistää niitä, toki vain sen verran, että miettii aina millainen tyyppi tää olis ihmisenä. Tämä auttaa tosi paljon ainakin itsellä työskentelyä erilaisten hevosten kanssa, oppii minkälainen reagoija kyseinen hevonen on mihinkäkin asioihin.

Ratsastaessa koetan tunnustella miten mikäkin asia vaikuttaa. En pelkää tehdä väärin vaan kokeilen erilaisia aisoita nähdäkseni miten ne vaikuttavat. Keinoja on yhtä monta kun on hevosiakin, ne tarvitsee vain löytää. Se mikä toimii toisella saattaa olla toisen kanssa ihan hyödytön. Kun taas jotkut saattavat olla todella samankaltaisia joissakin asioissa.

Antti on ollut meillä jo vuotiaasta asti, joten on oppinut tuntemaan sen lähes läpikotaisin. Sen kanssa on kasvanut tietynlainen side jota ei ole ollut kenenkään muun hevosen kanssa. Pelkästään sen katseesta osaa jo lukea miljoonia asioita. Sen eleet ja tavat on niin tuttuja, että kaiken voisi tehdä vaikka silmät sidottuna kun tietää mitä se tekee.

Viimeaikoina on alkanut ratsastuksellisesti tuntua, ettei jokin nyt vaan täsmää. Se ei ole huono, ei epäpuhdas eikä edes haluton tekemään töitä. Jokin tuntuu vain erilaiselta. Olen miettinyt ollaanko vain menty liikaa liian nopeasti. Pitäisikö vähän höllätä ja kokeilla uudestaan sitten kun tulee taas se fiilis. Jos vain treenaisi ja kilpailisi sitten kun oikeasti on tunne, että ollaan valmiita?

Tätä ajatusta ehkä vähän varjostaa myös pieni sisäinen pessimistirealisti. Yksinkertaisesti me ei kyetä hyviin suorituksiin näillä treenimäärillä ja vähän puuttellisilla puitteilla. Resurssit on mitä on, eikä ne tässä mihinkään muutu kun ei edes lottoa (josko tällä viikolla aloittaisi?). Pellolla pyöriminen pienellä ympyrällä ei paljoa treenata kouluohjelmia. Kentälle ei ole aikaa ratsastaa joka kerta kun matkoihin menee jo sen 40min ja tällä hetkellä sielä ei paljoa koulukiemuroita hetkeen väännetä, eikä muutakaan. Jollain tapaa turhauttaa tämä tilanne niin paljon, että tekisi mieli heittää hanskat vain tiskiin. Antin takia en sitä kuitenkaan tee, sillä sen kanssa on vaan niin mahtavaa tehdä töitä. Me tarvitaan vain lisää aikaa ja paremmat toimintasuunnitelmat. Pakkohan tämän on joskus muuttua helpommaksi.


Motivaatio kilpailemiseen on kyllä säilynyt, mutta hevonen ei vain tunnu valmiilta. On niin turhauttavaa käydä kisoissa toteamassa sama, vaikka se suorittaakin hyvin ja mielellään. Itsellä kasvaa paineet pärjätä kun kerrankin on hyvä hevonen, joka on laadukas rotunsa edustaja ja pelkästään omat odotukset on korkealla. Me vaan tarvitaan vielä paljon aikaa ja vielä enemmän säännölliset treenit. Tässä on pakko keksiä jokin keino valmentautua paremmin, jotta niitä tuloksia saisi joskus sieltä kisoistakin. Ehkä meidän aika on vähän myöhemmin, kun ollaan vahvempia ja varmempia. Nyt tarvitaan vain treeniä, treeniä ja treeniä.

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Pidän kovasti blogistasi etenkin ajatuksia herättävien postaustesi vuoksi (eikä suomenhevonen blogin päätähtenä ole lainkaan huono asia, päinvastoin), ja halusin antaa blogillesi tunnustusta Liebster Award -haasteen/-tunnustuksen muodossa. Luethan lisää osoitteesta http://suvililjanet.blogspot.fi/2015/08/liebster-award.html :)


    Aurinkoista ja mukavaa loppukesää toivotellen,

    Susanna & Suvililja.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Täytyykin rustaa heti kun ajatus kulkee, kiitos paljon!:)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)