keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Tyttelin estetunti 21.7.2015

Päästiin pitkästä aikaa Tyttelin tunnille Antin kanssa! Tytsä on varmaan viimeksi pitänyt meille tuntia kun Antsa oli 4v, joten on meissä varmasti jotain kehitystä siinä ajassa tapahtunut.... :D
Sain ihanan Juliankin kuvaamaan, joten kuvia löytyy myös jakaa tänne vaikka kuulemma mentiin liian kovaa ettei niistä saanut hyviä. Annettakoon armoa siis laadun suhteen. ;)

Aloitettiin hommat ravipuomeilla ja suurella keskiympyrällä, jossa piti tehdä paljon tempon vaihteluja jotta puomeilla voimme pitää käden hiljaa ja antaa hevosen tehdä työ. Antti oli kivasti kuulolla, vaikkakin alkuun vähän turhan innokas puomeilla ja meni kuin pikajuna konsanaan niiden yli. Muutaman kerran jälkeen kumminkin alkoi jo rauhottumaan ja pääsin enemmän myötäämään kun hevonen oli todella takajalkojensa päällä.




Jatkettiin puomeilla myös laukassa, jossa ihan sama idea kun ravissakin. Hevonen niin hyvään tasapainoon ja odottamaan, jotta puomeilla voi olla hiljaa ja antaa käden olla vähän edempänä.
Anttilla repes riemu kun pääs laukkapuomeille ja teki alkuun semmosia kaniloikkia, että meinasi mennä ihan kikatteluksi koko juttu. Esin kumminkin työ ja sitten huvit.
Tahdoin jäädä hirveästi kädellä auttamaan ja pitämään hevosen pystyssä, joka kumminkin johtaa siihen, että sitä etupainoisemmaksi se jää. Antaa hevosen tehdä omat virheensä ja kerätä luunsa ylös, minä vain näytän mistä ja milloin. Hetki tässä meni iskostaa se mieleen, ettei mun tarvitse kontrolloida ihan jokaista askelta vaan antaa vain olla.










Keskipuomi nostettiin vielä pieneksi pystyksi ja jatkettiin ihan samanlailla. Hevonen saa rauhassa oppia virheistään jos niitä tekee. Käsi ei saa jäädä kiinni eikä saa auttaa liikaa väleissä, kyllä se hevonen niistä selviytyy ilman pidätettä joka askeleella.





Yllättäen se etuosa alkoikin sieltä nousemaan kun ei enää vain kiskonut vastaan, hehe...
Josko nyt oppisin tästä rumasta tavasta pois!
Seuraavana jatkettiin yhden askeleen sarjalla, jossa piti ajatella vain taas kättä eteen ja hevoselle tilaa tehdä työnsä ja mahdolliset virheet. Vähemmän kättä ja rohkeammin jalka mukaan. Anna hevosen edetä myös esteen välissä.








Sama toiseen suuntaan ja siitä jatkettiin vielä porttipystylle, jossa piti taas muistaaa esteen jälkeen antaa laukata pari askelta ja sitten vasta pidäte. Ei heti esteen jälkeen kiinni vaan antaa hevosen itse hakea tasapaino. Alkuun taas sain niin hyvin kiinni tuonne sarjalle, että mahduttiin yhden askeleen sarja kahdella, hehe... Jos sitä joskus oppisi hellittämään tuon jatkuvan kontrollihulluuden kanssa. :D



Tehtiin näitä myös pienenä sarjatehtävänä, jossa piti vain säilyttää rytmi ja muistaa pitää käsi hiljaa eikä liikaa kontrollia sekä pohkeet lähellä. Tulipa taas hyvä muistutus kuinka paljon sitä pohjetta tarvitsi enemmän kuin kättä. Antti vaan ei hyppää kunnolla, jos sitä ei tue kunnolla pohkeella. Samalla sain tajuta kuinka hyvin kontrolliharjoitukset onkin mennyt perille ja nyt tarviikin vähän höllätä sen kanssa. Jatkossa pitää vain muistaa antaa sen tehdä ne tehtävät rauhassa ja ottaa virheet jos on ottaakseen. Ja se pohje! Pohje pohje pohje.









Olipa taas opettavainen tunti! Niin yksinkertaisia asioita, jotka on sen takia helppo unohtaa. Nuoren hevosen pitää vain uskaltaa antaa tehdä niitä virheitä joista se toivonmukaan ottaa opiksi ja sen oma estesilmä kehittyy. Oon nyt liikaa vain tehnyt itse kaiken ja antanut liian vähän Antin ratkasta tehtäviä kun se selkeästi osaa vaikkakin alkuun oltiin vähän hukassa molemmat. Ihan uudella asenteella jatketaan!
Meillä jää harmiksi viikonlopun kisat välistä kun en viitsi ihan yksin ton kanssa sohlaamaan kisoihin, eikä oikein ketään keksinyt avuksi. Loppujen lopuksi oli ihan hyvä päätös perua startti kun pitäis taas saada tota vettä niskaan niin ei tarvitse vetää mitään uimahyppyharjoituksia. ;)

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Kysäisen ihan eri aiheesta, nimittäin takapolvista. Muistan että olet niistä jotain maininnut. Meillä nimittäin nuori (4-v) ja iso suokki yli 160cm kärsii varmasti lievästä takapolvivaivasta. Tämä näkyy vaikeutena toisen laukan nostossa, mutta nostettuaan laukkaa hyvin ja puhtaasti. Myös liinassa laukka nousee helposti ja hyvin.
    Hankitteko ell: tä polviin tarkoitettua salvaa vai piikitittekö vai??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan Antin kanssa pärjätty kotikonstein, ei ole vielä tarvinnut kääntyä ell puoleen. On vahvistettu niitä ajamalla, mäkiä kiipeilemällä, puomi-/kavalettityöskentelyllä sekä pyritty pitään mahd säännöllisenä liikuntaa jottei tule liikaa vapaita, jolloin selkeästi reagoi (ei muutaman päivän vapaista, mutta 3-4 päivää heti vaikuttaa). Ollaan myös pliistrattu niitä alkuun 3pöivän kuureina 2 viikon välein, nyt vain sillon kun on tarvinnut eikä ole kyllä hetkeen tuntunut tarvitsevan. Usein noissa nuorissa auttaa aika, sitten myöhemmin vasta kääntyisin piikittämisen ym puoleen. Toivottavasti teillä alkaa helpottamaan, toi on inhottava vaiva! :/

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)