tiistai 14. heinäkuuta 2015

Pelko ja epävarmuus hevosen käsittelyssä

Tähän nuoreen ikääni suhteutettuna olen nähnyt jos jonkinmoista hevosen käsittelijää, niin hyvässä kuin pahassa. Äitini on ratsastuksenopettaja ja näin ollen olen ollut paljon tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat vasta tutustumassa lajiin sekä itse hevoseen. Usein kaikista näistä aistii sen varovaisuuden, joillain ehkä jopa pelon hevosta käsitellessä. Hevosen harjaaminen on hevosen jokaista liikettä varomista sekä ollaan jopa turhankin arkoja eläimen lähellä, joka aistii vahvasti ihmisen eleet.

Aina auttessani kokemattomampia, koetan vähän seurailla heidän eleitään ja tapojaan toimia. Neuvon sen mukaan mitä tarvitsee ja päällimmäisenä koitan saada rentoutumaan. Nauru on paras tapa rentoutua ja saada ilmaan hyväntuulisuutta, joten tässä syy huonoille vitseilleni tallilla. ;)
Hevonen aistii ihmisen eleet niin hyvin, että se käyttää hyväkseen jokaisen epävarman signaalin. Jos siis käsittelijä on jo varuillaan ja vähän epävarma, niin kuinka hevonen voi täysin rentoutua tälläisen ihmisen kanssa? Fiilis tarttuu, ihan niinkuin meillä ihmisilläkin. Saat hermostuneen ihmisen/hevosen vielä herkemmille jos itse hermoilet, kun taas ollessasi itse rauhallinen ja rento on myös sinun seurassasi helpompi rauhottua.


Varoivaisuus on hyvä, mutta se ei saa olla pelkoa eikä arkuutta. Pitää uskaltaa vaikuttaa ja kunnioittaa. Hevonen on vahva eläin, joka saa tahtoessaan paljon tuhoa aikaiseksi. Meidän tehtävä onkin tämän vuoksi saada sille turvallinen ja luottavainen olotila. Kun sen on hyvä olla, miksi se tekisi pahaa?
Hevonen on laumaeläin, joten se kaipaa luotettavan ja määrätietoisen laumanjohtajan joka pitää sen "turvassa". Hevosten kesyyntyessä ihmisen kuuluisi ottaa tämä paikka, olla se "turvantuoja". Hevosmiestaidothan kaikki perustuvat tähän johtajan paikan ottamiseen, hevosta reilusti ja oikeudenmukaisesti kohdellen. Se ei silti ole pelkkää narunpyörittelyä vaan ihan päivärutiineihinkin kuuluvia pieniä asioita. Hevosen tulee antaa sinulle tilaa kun astut karsinaan, sen tulee väistää kun pyydät ja odottaa kun annat sille ruuat, sillä laumahierarkiassa ylempiarvoiset syö ensin. Se seisoo rauhassa seurassasi, taluttaessa seuraa liikkeitäsi vierellä, ei edellä eikä takana.


Usein pelkkiä ratsastuskoulutunteja ottavat selittävät huonot hevosmiestaidot sillä, etteivät pääse paljon hevosten kanssa tekemisiin. Väitän, että silti voi oppia vaikkei joka päivä pääsekkään maneesiin pyörittämään narua ja juoksemaan hevosen kanssa irrallaan samalla vähän kokeilla seuraako se. Hevostaitojen oppiminen ei edellytä jokapäiväistä kontaktia hevosiin, se vaatii hevosen eleiden ja käyttäytymisen opettelua. Karsinassakin usein riittää jo se, että hevonen väistää kun pyydät sitä siirtymään puolelta toiselle tai antaako se tilaa kun avaat karsinan oven vai yrittääkö rynnätä mahdollisimman nopeaa ulos. Vihaiset hevoset on sitten oma lukunsa, niiden kanssa tarvitseekin jo vähän omaa nokkeluutta, päättelykykyä ja rohkeutta.

Palkinnoksikaan hevonen ei tarvitse älyttömiä määriä makupaloja. Rapsutus, taputus ja iloisuus minkä se ihmisessä aistii usein riittää, toki pieni maistiainen on aina kiva antaa. Sen merkitys silti taitaa olla enemmän meidän ihmisten päässä kuin hevosen tarpeissa. ;D Se, että hevoselle jää asiasta positiivinen kuva ja onnistunut fiilis on enemmän kuin tarpeeksi.



Se miksi ylipäätään tästä asiasta haluan kirjoittaa on, että omasta mielestäni ratsastajille yksinkertaisesti opetetaan liian vähän hevosen käsittelyä. Jos ikinä erehdyn ratsastuskoulun perustamaan niin vaadin, että sielä ennen ratsastusta pitää suorittaa jonkun näköinen hevosenkäsittely kurssi. Vaikka siinäkin pärjää aika pitkälle seuraamalla hevosten laumakäyttäytymistä ja maalaisjärjellä, etenkin jos on muiden eläinten kanssa ollut ikinä tekemisissä.

Tunne välittyy niin eläimeen kuin ihmiseenkin.

4 kommenttia:

  1. Todella hyvä postaus tärkeästä aiheesta, hevosen käsittelyyn pitäisi tosiaan perehtyä paremmin etenkin ratsastuskouluilla! Välillä näkee sellaisia "hevosmiestaitoja" että hirvittää katsella, mutta onneksi ainakin miedän tallilla pienet ratsastajat saavat yleensä apua hevosten hoidossa niin ettei tule tilanteita joissa pelokas ratsastaja hiipii hevosta kohti harja kädessä täristen.. Moni isompkkin ratsastaja hyötyisi varmasti jonkinlaisesta hevostaitokurssistsa, harmi kun sellaisia järjestetään niin vähän :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! Joo itse oon myös nähnyt taitoja missä ei oikein ole mitään perää eikä ihminen oikein ymmärrä mitä saa teoillaan aikaiseksi. Meillä on apua myös saatavilla, mutta hyvin usein uskalletaan pyytää apua. Pitäisi vain rohkeammin sanoa jos on epävarma jolloin sen saa kitkettyä ajoissa pois.

      Poista
  2. Hyvä postaus! Muistaakseni aikoinaan ratsastuskoululla, jossa kävin oli että alkeiskurssilla puolet tunnista on teoriaa ja hevosen käsittelyä, harjaamista, varustamista ym. Eli hevosia ei varustettu tunnille valmiiksi, vaan se tehtiin ohjatusti tunnin aikana. Mun mielestä hyvä juttu, koska alkeiskurssilaisille (ja taluttajille) usein riittääkin se puoli tuntia ratsastusta kerrallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toihan on hyvä idea, kun harvemmin pienet etenkään jaksaa niin pitkiä aikoja hevosen selässä istua. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)