lauantai 6. kesäkuuta 2015

Pari kesää sitten...

Oli tilanne, että en valtavan mahani vuoksi kyennyt keväällä ratsastamaan. Äitillä oli siis vastuulla viimeinen kolmannes, jolloin en enää hevosen selkään kiivennyt. En voi sanoa kuinka paljon harmitti kun silloin keväällä olisi ollut laatuarvostelut joihin Antti osallistui lopulta äidin kanssa. Sehän ei sitten mennyt kuin piti vaikka kiltisti hevonen osakin sielä käyttäytyä! Itse en lopulta päässyt edes mukaan kun olin muutaman päivän vanhan pojan kanssa juuri kotiutunut.

Antti tuolloin kaverini Julian kanssa, joka uskaltautui ensimmäistä kertaa vauvan kyytiin. :)
Onpa se ollut rimpula!
Äkkiä synnytyksen jälkeen kiipesin selkään ja jatkoin siitä mistä oltiin jääty, tai yritin. Hirvittelin kuinka karseeta sillä oli ratsastaa ja kiukuttelin äitille joka yritti tarjota omaa (=väärää) tapaa tehdä. :D Nää ratsastusreissut oli karseimpia ja vihasin niitä eniten, siks kiinnostus hommaan tais olla nollassa. 



Uskokaa tai älkää, mutta nämä ovat parhaimpia kuvia joita tuolloin sai...
 Laitettiin kesällä Antti kuukaudeksi muiden hevostemme kanssa laiduntamaan ja keskityin enemmän Tiituun. Mentiin muutamia estevalmennuksia ja koitin saada omia ratsastussäätöjä siihen taas kun oli ollut pitkään muiden liikutettavana. Loman jälkeen otettiin varovasti Antti takas töihin ja tuolloinhan se flippas ihan täysin. Hormonit hyrräs ja takapolvet vaivas, tällä kombolla saatiin hieno sirkus hevonen joka teki kaikkensa saadakseen minut alas.
Oli aika shokki, kun tuo pieni rimpula oli ekaa kertaa villi ja tuhma. ;D




Eipä siinä ollut kun kesytystä ja takapolvien vahvistusta kerrakseen. Kauaa se ei onneksi tuota jatkanut, mutta oppipahan idoottimaisen tavan alkaa keulimaan aina kun hommat ei mee niinkö tahtoo. Tätä ennen oltiin päästy helpolla ja saatu protestit vain pukittelulla. 

Meillä meni myös kesän jälkeen äitin kanssa sukset ihan ristiin, jonka vuoksi lopetin Antin kanssa tekemisen kun siitä ei yhdessä tullut mitään. Hommia jatkettiin vasta syksyllä jolloin sain vihdoin tehdä just niinkö parhaaks näen, ja sillon vasta hevonenkin alkoi toimimaan. Aiemmin se oli niin jäykkä ja vastentahtonen, tottakai kun ratsastaja ihan samanlainen selässä. Kun alko kuski rentoutuun niin yllätten hevonenkin muutui rennoks ja vastaanottavaiseksi ratsastaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)