lauantai 21. helmikuuta 2015

Kovempi kuolain vai enemmän läpiratsastusta?

Pidän itseäni ratsastajana aika täsmällisenä. Haluan tehdä tehtävät hyvin ja huolella, sekä tietenkin niin, että niistä on hyötyä ratsastajalle kuin hevosellekkin. Koko ratsastuksen perusta alkaa nimensä mukaan perusratsastuksesta. Niistä "helpoista ja yksinkertaisista" asioista; siirtymistä, apujen käytöstä sekä kuuliaisuudesta. Mitä korkeammalle tasolle edetään, sitä enemmän hyvä perusratsastus korostuu. Hevonen, joka kuuntelee hyvin ratsastajaansa on huomattavasti helpompi sekä mukavampi ratsastaa kuin sellainen, joka ei ihan ymmärrä mitä haetaan tai vähän luistaa siihen suuntaan.


Olen pyrkinyt aina ratsastamaan hevoseni ajatuksella, että lähes jokaisen ratsastuksen päätteeksi voisi mennä vaikka kouluradalle. Tällä idealla saan itseni ratsastamaan hevoset paremmin avuille ja vaatimaan vähän enemmän sitä "täydellisyyttä". Haluan, että hevoseni on mukavia ratsastettavia ja tehtävät ovat mutkattomia jolloin myös niiden on mukavempi työskennellä. Jokainen varmasti on joskus joutunut tekemään jotakin, niin ettei ole ihan täysin ymmärtänyt tehtävän antoa? 
Se stressaa ja aiheuttaa hämmennystä, et pysty keskittymään tekemiseesi kun mietit teetkö nyt oikein. Uskon, että herkemmät hevoset kokevat epämääräiset avut näin sekä tehtävät jotka ovat niille vielä haastavia. Hyvällä perusratsastuksella kumminkin tätä saa helpotettua, kun yhteinen kieli on selkeä. 

Kun ollaan pisteessä, ettei ratsastus sujukkaan helpoilla ja kevyillä avuilla yleensä lisätään joko kantapäihin kannukset tai hevoselle haetaan vahvempi kuolain. Välineet on hyvä olla sopivat, jotta harrastaminen on turvallista. Kaikki hevoset eivät toimi ihanan pehmeällä kolmipalalla tai jos toimivatkin, niin ratsastajalle turvallisempaa on kokeilla parempaa vaihtoehtoa. 
Vaikka liputankin perusratsastuksen tärkeyteen ennen kovemman kuolaimen vaihtoa, muistutan myös turvallisuudesta. Kukaan ei halua ratsastaa hevosella, jonka kanssa ratsastuksen nautinto muuttuu peloksi.


Meillä on Antin kanssa ajoittain ollut tilanteita, kun avut ovat menneet kuuroille korville hevosen innostuessa ja unohtaessa kummalle se ratti kuuluu. Voin kuvitella miltä se näyttää ulkopuoliselta, kun koetan nostaa aika painavaa suomenhevosen päätä polvista pelkän oliivi kuolaimen avulla. Helppoahan se olisi kun lisäisi rautaa, joilloin hevonen kokisi epämielyttävää tunnetta tehdessään näin. Epämielyttäväähän se on ratsastajallekkin kun ratti katoaa ja näin onkin oman onnensa varassa, jos hevonen päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä, kirjaimellisesti...

Ollaankin nyt oltu pisteessä, jossa pitäisi lisätä perusteellisempaa sileän ratsastusta tai vahvempaa kuolainta. Voitte puolestani kaksi kertaa arvata kumman tekisin.
Meidän harrastamista häiritsee ajan puute. Yksinkertaisesti minulla ei ole aikaa päästä ratsastamaan hevosta niin usein kun olisi tarve tai jos aikaa olisi, niin tämä pimeä tekee illasta täysin hyödyttömän. Keväällä,kesällä ja alkusyksystä saa hyödynnettyä illankin, kun näkee myös sinne missä ei katulamppuja ole. 
Olenkin nyt käynyt aikamoista kamppailua itseni kanssa, kun en millään tahtoisi korjata tilannetta vaihtamalla vahvaa kuolainta. Etenkin kun meidän kuolainkokeilu (Sprenger KK correktion) oli niin epämukava hevoselle, että tunsin selkään asti kuinka se inhosi suussa olevaa kapistusta. Koetan nyt kumminkin etsiä vaikka vain väliaikaista korjauskuolainta, jolla saisi kontrollia myös esteiden välissä. Haluan silti löytää mahdollisimman "kiltin" ja mukavan kuolaimen, jotta se olisi myös hevoselle reilu vaihtoehto. Eihän se sen syy ole. että en saa ratsastettua perusapuja paremmiksi. 


Olen jotenkin todella skeptinen kaikkia niskaan vaikuttavia kuolaimia kohtaan, etenkin Antin kohdalla ja muutenkin estekäyttöön. Minusta on mukavampi ratsastaa esteillä hevosta, joka avaa kaulaansa ja nousee hieman ylös kun painuu alas ja linkkuun. Antti tarvitsee vain jotain mihin ei pääsisi nojaamaan niin pahasti, muttei kumminkaan vedä niskaa linkkuun kun muutenkin ongelmana liian syvä muoto. 
Hevoselle oikein ja toimivin ratkaisu olisi vain parantaa ratsastettavuutta ja tunnenkin itseni niin epäonnistuneeksi aina kun tarvitsee alkaa etsimään vahvempaa kuolainta. Syy kumminkin löytyy sieltä eikä se ongelma mihinkään katoa ilman kunnollista ratsastusta. Kumminkin löysin muutaman kivan ja suht kiltin vaihtoehdon joita ajattelin kokeilla tai toista jo kokeilinkin. Nyt hyvältä vaihtoehdolta tuntui WH Ultra-kuolain.  WH ULTRA -kuolainta voidaan suositella hevosille, jotka eivät reagoi riittävästi ohjasapuihin. Kielen herkkyyttä käytetään hyväksi ainutlaatuisella tavalla. Hevonen rentoutuu ja keskittyy kieleensä niin, ettei se häiriinny niin helposti ja reagoi näin ollen paremmin ohjasapuihin. Tuloksena on täydellinen harmonia.
Tämä jos ei tunnukkaan jostain syystä toimivalta niin kokeillaan monipalloniveltä, joka vaikuttaa taas hitusen enemmän vähän samalla periaatteella. 

8 kommenttia:

  1. Hyvä postaus, olen samaa mieltä! Itse en kuitenkaan sinuna ylistäisi pehmeää ratsastusta ja sitä, ettet käytä kovaa kuolainta, sillä kuvissa on hevosen suut köytetty kahdella nahkaremmillä kiinni ja tarkemmin tarkastellessa aika tiukalle vielä. Mieluummin kovempi kuolain ilman suun hirttämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olishan se ihanaa jos hevonen toimis inkkarivarustein, mutta sattuu oleen hevonen jolla ei toimi toi foliohattuilu. :)
      Remmit on kyllä ihan mielestäni oikealla kireydellä, eikä edes kireimmillään. Toki näyttää kireiltä jos hevonen aukoo suutaan. Tee niin tai näin niin se on aina jonkun mielestä väärinpäin. :)

      Poista
  2. Itse painin saman asian kanssa. Esteillä tamma kuumuu, joutuu ottamaan tiukemmin ja silloin hermostuu ja heittää päätä. Meillä on käytössä tuo WH Ultra koska pelasi kielen kanssa helposti, nyt se on jäänyt.
    Mietinnässä mitä tehdä ja mikä olisi oikein. Jatkaa tuolla ja opetella vain ratsastamaan paremmin avut läpi myös esteillä, vai kenties etsiä jotain hiukan vahvempaa kuolainta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on niin vaikeita. Jotkut hevoset rauhottuu kun ne saa ratsastettua paremmin avuille ja toiset kuumuvat aina enemmän tai vähemmän. Edellinen hevonen millä ratsastelin, oli myös alkuun todella kuuma ja juoksi jopa apujen läpi. Rauhottui kumminkin ajan myötä. Antti taas tuntuu vaan villiintyvän vähän väliä, joka tietenkin aina johtuu vain huonosta läpiratsastuksesta ja saa vain syyttää itseään. :D

      Poista
  3. Täällä myös yksi joka painii samojen asioiden kanssa! Kolmipala passaa täydellisesti sileällä, mutta esteillä käytössä ollut kuparirolleri tuntuu hevosen tarpeeksi innostuessa täysin tehottomalta ja repii vain suupielet jos ottaa kovempaa kiinni. Onneksi neiti kyllä hyppää kaiken mitä eteen laitetaan, mutta ratsastajalle se on kieltämättä epämukavaa kun mitään kontrollia lähestyttäessä ei ole... Tammalla on vielä taustalla ennen mulle tuloa olympia hypätessä, eli lähtökohdatkaan ei ole parhaat mahdolliset. Samanlaisia vaihtoehtoja olen myös meille miettinyt. Varmasti perusratsastus parantaa sitä hallittavuutta, mutta kyllä mä viime valmennuksessakin huomasin, ettei alkuhypyissä ollut mitään jakoa kun neiti oli innoissaan, mut heti kun se alkuinto tasoittui, hallittavuuskin parani. On nää putet sitte vaikeita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kohtalontovereita on enemmänkin :D
      Onneksi noita kuolaimiaki kuitenki kuitenkin löytyy moneen moneen suuhu, mutta hittokun se kokeilu on rassaavaa. Antti ei onneksi kumminkaan joka kerta ole vahva ja vaikea, mutta sillon kun on niin vetää ihan ränttäliksi. Ja kun noilla hevosilla on sen verran voimaa, että en tiedä auttaako mikään kuolain siinä vaiheessa kun päättävät tehdä tai olla tekemättä jotain. :D

      Poista
  4. Mulla oli vähän samanlainen ongelma mun ison ja vahvan pv-ruunan kanssa (oikeasti iso, massaa yli 600kg). Alkuun sillä oli ihan normaalit, ohuet nivelet, ja sitten kolmipalat mutta lähti aina kiikuttamaan suuntaan X kun sille päälle sattu. Kuparirolleri ei pidätellyt sekään kun se pää meni sinne polviin ja sit läks :D Olympia liian hidas, kangilla liian hidas mutta muuten ok, pelhamit oli parhaimmat ja niitä käytettiin 2½ vuotta kunnes heppa keksi rullata turvan ryntäisiin ja sitten taas läks :D Nyt sillä on kolmipalagag ja on tuolle norsulle kyllä paras kuolain sen nostavan vaikutuksen ansiosta. Ruuna niiin haluaisi makoilla kättä vasten mutta tuon gagin kanssa ei tarvitse kuin pienen pidätteen niin se nostaa kivasti nenäänsä ylös :)
    Kouluratsastuksessa ihan normaalit ohuet nivelet ovat täysin sopivat, mutta esteillä pakko olla vahvempi. Kyllä se yksittäisiä esteitä kestää hypätä vaikka normi kolmipalalla, mutta kaikki suhteutetut ja sarjat se syöksyy sisään jos ei ole sitä vahvempaa suussa. Ja mieluummin minä taas ratsastan vahvalla kuolaimella kevyesti kuin riipun hiekkasäkkinä sen pehmeämmän päässä. Varsinkin tämän hevosen kohdalla.

    Kuolainasiat ovat aina niin vaikeita ja mielipiteitä on monia. Jos yksi kuolain sopii toiselle niin ei se välttämättä toiselle istu. Onnea kultaisen keskitien etsintään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi onkin inhottavaa jos hevonen alkaa rullaamaan ja keksii sillä lisää temppuja. Antilla vielä lisänä se kun kärryillä ravaa parhaiten kun vähän pullaa niin se on vähän inhottavaa jos tekee sen selästä...
      Mä en sen takia edes uskalla koittaa noita niskaan vaikuttavia sen enempää. Olympialla menin kerran maastossa ja oli ihan ok, mutta ei avaa tällä yhtään kaulaansa ja jää vähän matalaksi alas. Nää tuntuu parhailta missä on suussa vähän mutusteltavaa, jottei jää vain pureen kiinni. Kumminkin on niillä hyvällä tuntumalla ettei tarvi pelätä, ettei se uskalla yhtään tukeutua käteen. :D

      Onneksi näitä vavaihtoehtoja löytyy, jokaiselle ratsukolle sopivia!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)