tiistai 18. marraskuuta 2014

Kuka päättää ketkä saa onnistua?

Sovittiin täksi päiväksi Tuijalle hyppäri, jotta ei ihan jäis luuseri olo kytemään liian pitkäksi aikaa. Ite oon ainakin sellanen, että jos epäonnistun vaikka ihan vaan omasta mielestäni niin ruoskin sillä itseäni todella pitkään. En anna itselleni niitä tehtyjä mokia anteeks ja analysoin tehdyt asiat pääni sisällä moneen kertaan. Saatan olla ärsyttävää seuraa näiden tuntien jälkeen, sillä en vaan voi lopettaa analysoimista ja pohtimista miksi ja miten. Se voi jonkun korviin kuulostaa todella itsekeskeiseltä, mutta mulle se on tärkeä osa valmentautumista. Ja jos menee todella huonosti niin usein vaan laitan kuulokkeet korviin ja vajoan pohjamutiin, josta koitan etsiä sitten aikanaan sitä ponnistusta takaisin pinnalle.

Adamin tunti ei mennyt ihan penkin alle, mutta ei me siinä penkin päälläkään pysytty. Harmitti pirusti ja oon varma, ettei ainakaan kovin häikäisevää kuvaa itsestämme annettu. Noh, pohjalta on tosiaan hyvä ponnistaa...
Jottei postaus olis ihan kuvaton, niin laitan kaverini Julian ottamat kuvat TRS:n seuramestaruuksista vähän antamaan eloa tylsän tekstin rinnalle. :)

Juteltiin vielä tunnista Tuijan kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että olisi vaan pitänyt raahautua molempina päivinä sinne, jotta olisi saanut ilon irti. Eikä onneksi Antti ollut ainoa hevonen, jolla oli ollut hitusen liikaa virtaa. ;)
Saatiin kumminkin nyt hyvät eväät talven treeniin, joten näillä eväillä sitten vahvempina ensi kauteen.

Jatkettiin siitä, mihin lauantaina jäätiin eli alettiin hakeen kontrollia ja silti aktiivista laukkaa esteiden välillä.
Ravissa tehtiin ihan perus kahdeksikkoa jonka keskellä oli puomi jonka sai ylittää vain suoralla hevosella. Antti oli ihan kumimato alkuun ja väänsi itseään vaikka mihin suuntaan ja mutkalle, joten sain aika hyvän muistutuksen taas niistä ulkoavuista. Heti kun sain hevosen rehellisesti ulkoavuille ja oikean puolen pehmeäksi sekä vasemman lavan haltuun, niin homma suju kun rasvattu.
Huomasin peilaillessa meitä itsessäni huonon tavan, että jään enemmän oikeaan ohjaan kiinni, jolloin kääntyminen vaikeutuu oikeassa kierroksessa kun vasen lapa karkaa ja puolestaan vasemmassa kierroksessa hevonen on koko ajan turpa vinossa ulos ja niska sisällä, eli ihan vinksallaan. Arvatkaa haluanko peilit myös kotiin....

Eikö tää oo ihan hyvä käsien asento kouluradalle? Ilmekkin kertoo et nuttura kireellä viemäs pisteitä kotiin :DD
Laukassa jatkettiin samoissa merkeissä ja nyt piti olla tarkkana oman katseen kanssa. Itsellä on paha tapa alkaa katseleen maahan, jotta voin laskea viimeseen asti paikkaa ja oon lisä kuormana etuosan päälle kun pitäis istua pystyssä ja ratsastaa hevonen takajaloille.
Helpottui kummasti istuntaa kun nosti sen leuan ylös ja tosissaan ratsasti sitä hevosta niinkun pitää. Antti toimi super hyvin! Lopuks tehtiin vaihdot puomin päällä molempiin suuntiin ja meni niinkö pitikin.

Tehtävien tekeminen aloitettiin pikkuristikoilla (okei kaikki tämän päivän esteet oli ihan minejä, paitsi vikana yksi pysty nostettiin hurjaan 80cm), jotka oli samanlailla kulmissa kun Adaminkin tunnilla. Tällä kertaa mentiinkin kulmasta sisään ja ratsastettiin kohti uraa, täyskaarron omaisesti. Haluttiin laskeutuminen oikeassa laukassa, esteen jälkeen kontrolli ja seuraava sama linja toisessa kulmassa. Lopuksi lisättiin tähän innari välein olevat puomi-pysty-pysty-pysty-puomi keskilinja.


Antti teki tehtävät hyvin, vaikein oli vasemmasta kierroksesta kääntäminen esteelle kun se jäi vähän vastusteleen ja tunkeen esteelle. Tällöin välillä hyppyjen jälkeen mentiin pari askelta pomppulaukkaa protestiksi kun en antanutkaan Antin tehdä päätöstä vaan ratsastin sen itse loppuun asti. Tämä siis aina tällä yhdellä esteellä...
Tuolle innari tehtävälle Antti paineli ekalla kerralla taas omin luvin, mutta hyppi kun kissa välit. Yhdellä kertaa otti nokkiinsa kun en antanut sen rynniä, joten meinas juosta ihan sit eri suuntaan kun herra itse haluais päättää. Lopuks saatiin kumminkin siihenkin oikein onnistuneet hypyt, jotka oli todella maltilliset ja hevonen ekaa kertaa tollasilla väleillä jäi odottamaan.

Loppuraveissa Tuija halusi vielä meidän ratsastavan ihan super hyvin, ihan niinkö palkkioksi hevosille hyvästä työstä ja seuraavaa ratsastus kertaa varten pohjaksi. Haluttiin tasaisella tuntumalla kulkeva hevonen, joka kulkee avoimessa muodossa valumatta etupainoiseksi ja ravaa tahdikkaassa ravissa rentona, muttei löysänä. Tää on se missä meillä on vielä pitkä taival. Antin ravi on toiseen suuntaan parempaa kuin toiseen, eikä se aina tahdo avata kunnolla niska kaula liittymäänsä jolloin on vielä vaikeampaa ratsastaa se takaa eteen kun vaihtoehdot on joko makaan kädellä ja lyllerrän menemään tai kuljen näennäisesti peräänannossa, mutten ole avuilla... Ihan kivaksi se sit kumminkin saatiin, mutta silti vähä huono.


Juteltiin vielä tunnin päätteeksi tästä epätasaisuudesta ravissa ja todettiin sen luultavammin johtuvan heikoista takapolvista. Ne on olleet aina murheenkryyni ja keväällä-alkukesästä hevonen oli aivan super hyvä, kunnes joutu saikkuilemaan lihasvaurioiden takia ja sen jälkeen takapolvet on taas alkaneet vaivata kun monipuolinen treeni muuttui laiduntamiseen. Nyt sitten koitetaan saada taas Antin lukkariin paljon monipuolista treeniä, joka vahvistaa takapolvia. Pikkuhiljaa lähdetään taas vahvistaan niitä, jottei vaan kipeytetä hevosta liisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)