maanantai 17. marraskuuta 2014

Adam Liedermanin tunnilla

Kuvat edelleen Siirin otoksia ♥
 Saatiin huikee mahdollisuus päästä Tuijan ja Akin valmentajan Adam Liedermanin opetukseen. Jännitti ihan pirusti kuinka pärjään huonon kielipääni kanssa, mutta kyllä se vaan siitä alko sujuun etenkin kun oli niin monta tulkkia. Olis kiva käydä useamminkin, sillä loppu tunnista jo alko omaksuun, että ohjeet tulee vieraalla kielellä ja jännityksen hälvennettyä sai tehtyäkin asioita. Kun sais vaan säännöllisesti harjotettua tota englantia niin ei olis niin hirvee kynnys osallistua tämmösiin tilaisuuksiin. :D

 Tehtiin tosi kivoja tehtäviä vaikka ne olikin ihan pirun vaikeita etenkin mulle ja Antille, etenkin tällä kertaa kun hevonen päätti muistuttaa katujyrää ja kyntäjää...
Aloitettiin ihan vain suhteutetulla välillä johon piti ratsastaa 5-7 askelta ekalla kerralla ja seuraavalla kerralla lisätä yksi laukka. Tällä Adam halusi vain nähdä miten hevoset toimivat ja muutenkin nähdä ne töissä.
No meillä meni se enemmän kun pieleen. Sain Antin ekalle pystylle kivasti, mutta sit se vaan jäi kättä vasten ja teki ihan omia juttujaan. Koitin ratsastaa kuudella ja sainkin sen, mutta hevonen laskeutu väärässä ja sotki ristille esteen jälkeen, sekä jäi painaan kättä vasten joten korjaus tuli tosi myöhään. Heh, ollaanhan me niitä vaihtoja vähän harjoteltu... Kehheh...
Seuraavalla kerralla sain ohjeeksi ratsastaa vain laukkaa hitusen eteen ja viimeisen esteen päällä levittämään kättä hyvin sisälle, itse olisin tahtonut ottaa kiinni ja saada tämän tasapainoon ensimmäisen esteen jälkeen. Tein kuitenkin niin kuin käskettiin, eikä muutosta tapahtunut eikä sitä jääty sen kummemmin korjaamaan. Vähän jäi harmittamaan, sillä tiesin noiden virheiden johtuvan vain siitä, etten saanut hevosta missään välissä kunnolla avuille ja se jäi tosi paljon vasenta pohjetta vasten. Oma mokani, kun en tehnyt huolellista verkkaa.

Jatkettiin suhteutettujen menemistä, mutta lisättiin sinne perään puomien ylitys ja suunnan muutos (keltainen katkoviiva). Ihan pirun vaikea ja voivottelinkin ääneen saanko vaihtaa hevosta, sillä tiesin tuon olevan meille tosi vaikea etenkin kun hevonen on niin huonosti verkattu. No muutama eka kerta oli ihan karsea. Jouduin pysäyttään Antin puomin jälkeen seinää vasten (ei mitenkään istuttamalla vaan ihan nätisti), jotta kuuntelisi minua myös esteiden jälkeen. Viimeset kerrat vasta onnistui kun oltiin jo lisätty keskellä olevat (vihreä katkoviiva) pystyt mukaan ja Antti alkoi vastaanottaan apuja hieman maltillisemmin.
Siinäpä vasta riemu repes kun jouduttiin tekeen tuota siksakkia(pinkki katkoviiva). Tehtiin siis ensin suhteutetut, puomi, suunnan muutos, suhteutettu toisella sivulla, puomi, suunnan muutos, siksakki, suunnan muutos ja siksakki toiseen suuntaan. Ihan hirvitti kun jo ajattelin tuota, sillä ei olla ikinä tehty noin vaikeeta tehtävää. :D
Noh, kyllä me hengissä selvittiin, tosin ekalla kerralla tuli yks puomi alas ja mentiin melkein viimeistä tolppaa päin. Parilla kertaa ajauduttiin viimeisen esteen ohi sillä Antti puski niin paljon vasemmalle, oma katseeni ei ollut meno suuntaan ja rytmi ei säilynyt.
Kun nämä saatiin korjattua, saatiin onnistumaan tuokin hirvitys vaikkei sekään mikään huippu suoritus ollut.

Tehtiin lopuksi itsenäinen verkka ja jäin odottaan jotain palautetta, mutta ei saatu mitään mikä tietenkin vähän harmitti.
Meidän ryhmässä oli neljä, joka tuntui ehkä turhan isolta etenkin noin vaikeilla tehtävillä suhteutettuna siihen minkä verran hevosillamme on tehty. Antillahan on tasan vuosi nyt käyty epäsäännöllisen säännöllisesti estetunneilla ja ratsastettu kunnolla saman verran. Lisäks tuntu, ettei Adam kerennyt paneutuun meihin ratsukkoina tämän vuoksi ja aikaa meni välillä tehtävien ymmärtämiseen tuon nolon kielimuurin takia. :D

Tykkäsin kyllä tehtävistä tosi paljon, vaikka ne olikin hieman vaikeita meille, mutta paljasti juttuja missä pitää olla tarkka ja petrata. Jäi niin luuseri olo tuon tunnin jälkeen, että en tiennyt olisko itkenyt vai nauranut. Lisäks ärsyttää kun tuntuu, ettei suomenhevosratsukkoa oteta niin tosissaan, sillä onhan ne vaan suokkeja. Ite kumminkin ihan tosissani tahdon päästä tuon hevosen kanssa niin pitkälle kun meillä vaan riittää rahkeet ja saada siihen täyden avun... Plaah. Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.
Aion kyllä osallistua vielä uudelleen Adamin tunnille ja koitetaan näyttää, ettei me oikeesti olla ihan surkeita ja toivottomia tapauksia. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)