sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Jotta muutos voi tapahtua, täytyy olla valmis muuttumaan.

*Tunnista ongelma, keksi ratkaisu, korjaa se.*

Tänään kiipesin ekaa kertaa koko viikkona Antin selkään, sillä halusin pitää hevosella vähän helpomman viikon kun nyt on niin paljon treenattu edellisiä kisoja varten. Se taisikin tulla hyvään väliin, sillä maanantaina kun äiti oli hakenut Anttia kävelylle niin sanoi sen olleen tosi vaisu. Samoin tiistaina kun kävin pyytämässä heppaa juoksutettavaksi niin ei meinannut ottaa kuuleviin korviinsakkaan huutojani. :D Normaalistihan Antti kävelee jo portille vastaan kun ajetaan tallipihaan tai viimestään viheltelyjen jälkeen kipittää vastaan. Noiden päivien jälkeen se taisikin tajuta, että nyt vaan naatiskellaan olosta eikä treenata hiki hatussa, ainakaan ihan heti.

Tänään kuitenkin Vivi tuli pitämään meille Ollilaan tuntia, viime kerrasta onkin jo aikaa! Mulla jäi Laten tuntikin eiliseltä väliin kun olin ylläripylläri töissä niin en päässyt. Kumminkin Vivin tunnit on myös tosi opettavaisia, joten ei tarvinnut hirveästi harmitella, silti Late vaan on Late. ;P

Kuvat kesän hyppäriltä
Aloitettiin tunti ihan vain käynnin ratsastamisella. Oikeasti, miten se voikaan olla niin vaikeaa. Täytyy sanoa, että mun ja Antin heikoin lenkki. Sitä tarvis vaan harjotella ja harjotella, mutta aina yksikseen ratsastaessa ei osaa kiinnittää siihen niin paljon huomiota. Vaikka kävelenkin tosi pitkät alkukäynnit hevosilla yleisestikkin kun ratsastan ja ratsastan ne ensimmäisenä käynnissä kunnolla avuille, silti Antin kanssa tää on kaikista vaikeinta. Se menee niin helposti liian kiireiseksi ja itse alan keskittyyn liikaa kaikkeen epäolennaiseen, kuten niskan asentoon ja onko se pohkeen edessä. Joka saa Antin vielä enemmän kiirehtimään. Tarvis vain ensin ratsastaa se tahtiin sekä takajalkojen päälle ja sen mukana korjaantuisi kaikki muu, mutta kun on kaavoihin kangistunut niin ei vaan muutokset tapahdu hetkessä.

Käynnissä vain säilytettiin rauhallinen tahti sekä mun piti olla tarkkana aina jos Antti alkoi nyhtämään mun kädestä ohjaa, että puristaisin polvella jotta saisin säilytettyä keskivartalon tuen. En ymmärtänyt miten tämä voisi vaikuttaa siihen, mutta hitto se toimi! :D
Saatiin hetken aikaa kävelläkkin, jotta käynti oli hyväksyttävää Vivin toimesta. Lopuks sainkin sen fiiliksen mitä pitää tehdä, jotta se käynti alkais sujumaan. Nyt tarvii vaan pitää se mielessä ja toistaa noita asioita tarpeeks.

Ravissa tehtiin pääty ympyröitä vain verkataksemme ja jumpataksemme hevosia, lisättiin myös pitkien sivujen alkuun hidastukset, jotta saataisiin hevoset myös kuulolle. Hidastus piti tehdä vain vaikuttamalla istunnalla ja ravin tuli käydä ihan käynnin rajamailla, jonka jälkeen rauhallisesti lähdettiin lisäämään tempoa. Antti toimi tässä tosi kivasti ja Vivikin jopa yllättyi kuinka hyvin se oli kuulolla jo näin alkutunnista. Ai miten niin ennakkoluuloja Antin kuuliaisuutta kohtaan. :P

Todellinen tekeminen alkoi vasta tämän jälkeen. Nostettiin jalustimet kaulalle, etsittiin se oma tasapaino ja haettiin ryhtiä istuntaan. Tehtiin päätyihin ympyrät laukassa, nosto aina rauhallisesta ja tasapainoisesta ravista. Nosto ei kiihdyttäminen.
Pitkät sivut ravattiin, toiselle sivulle kiemuraura, jonka keskelle käyntiin siirtyminen ja toisen sai hölkötellä hyvällä ravilla.


Oli yllättävän vaikeeta jo nostaa laukka ilman jalustimia, oikeasti mitä ihmettä. :D Siis hevonen nosti ne kyllä, mutta huomasin kuinka vaikea oli itse istua sillon vakaana kun ei saanut jalustimista tukea ja jäin välillä puristaan hevosesta tukea kun meinasin horjahtaa ties minne. Tämä aiheutti sen, että hevonen hidasti eikä saanut laukkaa pyörimään niin hyvin kun olis voinut, jos olisin antanut sille tilaa enemmän. Tyhmä minä. Huomasin ongelman, mutta en saanut tehtyä sille juur mitään. Toinen ongelma muodostui laukka-ravi siirtymisessä. En tajunnut aina ratsastaa sitä loppuun asti, heti saatuani hevosen raville lopetin ratsastamisen, kun olisi pitänyt tehdä pidätteitä ja ties mitä. Saatiin kumminkin ihan ok suorituksia, vaikka paremminkin tietenkin olisin voinut ratsastaa.

Huomasin myös Antin olevan oikealle vähän kankeampi, ei paljoa, mutta huomaamisen verran. Vertyi kyllä, mutta vähän vaikeampi kumminkin siihen kierrokseen koko tunnin ajan. Veikkaan sen johtuvan autossa potkimisesta. Se potkii aina oikealla takasella, tähän mennessä se on saanut kivat lommot tonne autoomme tästä syystä... Enemmän oon kumminkin huolissani tosta hevosesta, sillä tuntuu sen saaneen jonkun lukon aikaseks sillä lonkkaan, ristiselkään tai johonkin tonne taakse.
Oonkin koittanut saada selville josko täälä suunnalla olisi jotain kiropraktikkoa, joka vois tulla tsekkaan ton hevosen mielellään kotona. Seuraavaks voisin kutsua hierojan tjv tsekkaan lihakset kun sais luut paikoilleen, jos niissä jotain on. Sillä tuntuu tyhmältä pyytää hierojaa hieromaan jos syy on väärässä liikeradassa lukon takia, niin ei se hieromalla parane.
Noh pähkäilyt jatkukoon... Sunnuntaina koulukisoihin ja sitä rataa... :D

6 kommenttia:

  1. Ei liikaa paineita, hyvin se menee!! nähdään sunnuntaina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saa mennä liian tosissaa ni selvitää ehkä hengissä :D Joo nähdään!! :)

      Poista
  2. Hei, onko Ollilan tallilla myös aikuisille tunteja. Jos on minkä hintaisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! 15€/tunti :)

      Poista
    2. Kiitos nopeasta vastauksesta! Viimeistään syksyllä tulee ajankohtaisemmaksi niin täytyy ehdottomasti olla yhteydessä tallille silloin. Hyvää jatkoa sinulle! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)