keskiviikko 6. elokuuta 2014

Vaik olis vaikeet, pää pystyyn. Jokainen tehköön elämässään mihin pystyy. Menestys on sust kii, ainoo keino puskii.

Nyt on ollut tunteja toisen perään. (Kuvat Laten alkutunnin aikana otettuja, puhelin laatusia..)
 
 
Viime viikolla päästiin pitkästä aikaa Laten silmän alle! Antti oli tosin vähän sika ennen tuntia ja kuskas mua pitkin kenttää pukkilaukassa, mutta tunnin se meni ihan kovasti. Oli pitkästä aikaa sopivan terävä ratsastaa vaikka olikin turhan malttamaton. Tunnilla keskityttiin tosi paljon mun istuintaan ja vihdoinkin oikeesti istuin ryhdissä ja oikein loppu tunnista!! Täytyy sanoo, etten oo ikinä ollut noin ylpee itestäni, mutta nyt oli pakko sillä on niin kauan taistellu ton asian kanssa ja vihdoin sain sen korjattua. Tai siis tietenkin vaatii paljon vielä töitä jotta en palaa vanhaan, mutta olin niin pirun tyytyväinen et kerrankin musta tuntu et istun oikein hevosen selässä. Vielä paremmalta tuntu se kuinka tyytyväinen Latekin oli ja kehu kuinka hyvin skarppasin. Niin pienet jutut, mutta ne vaan merkitsee niin paljon! :) Innolla odotan seuraavaa tuntia ja etenkin tätä aikaväliä, jos päästäis vielä yllättään Late positiivisesti.
 
 
Samalla viikolla oli myös estetunti Tuijan luona, vaikka tosin nyt tunnit on pitänyt Aki loukkaannuttuaan ja Tuijan ratsastaessaan kaikki hevoset. Oltiin viime viikolla tunnilla ja eilen. Pikkuhiljaa palauduttu treeniin, joten menty "helppoja" tehtäviä. Meille ne oli täyttä tuskaa kun en saanut mitään tatsia hevoseen. Aikaisempi tunti meni hieman paremmin vaikkei sekään ollut hyvä. Hirveän varomaton Antti on ja puree kättä vasten. Ärsyttää kun en oo päässyt kotona ratsastaan yhtään ja saanut jumpattua sitä puomeilla siellä, jottei tarvis mennä muualle räkiin miten sattuu...
Eilinen tunti puolestaan oli ihan sanonko mistä. Olin tunnin jälkeen niin epätoivon partaalla ja kettuuntunut, että teki mieli vain itkeä ja luovuttaa. Heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko pelleily, samalla kumminkin hirveä tarve päästää näyttään että oikeasti osataan.
 

Tunnilla tehtiin nelossarjaa yks-yks-yks-kaks välein ja voi pylly kun ei onnistunut. Antti lähti aina ennen ensimmäistä estettä pureen kiinni ja paino pään alas ja ryki sekaan. Aina kun yritin ratsastaa huolella viimeisenkin askeleen niin se teki ton. Sitä kun toin vähän sinnepäin ja säilytin vain rytmin nin ihan OK, mutta silti räkimistä ja selviämistä. Lopuksi mentiin ravilähestymisellä jolloin Antti jäi kuunteleen ja vähän paremmin odottamaan. Tehtiin myös muita tehtäviä mitkä meni ihan ok, muttei ne paljoa fiilistä nostaneet.
 
16.8. Olisi Niihamassa kisat joihin ollaan menossa. Ensin oli tarkoitus, että tähdätään kuninkaallisiin ja sielä se nuorten 70cm, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että parempi säästää ensi vuoteen. Ärsyttää. Ei ole edes aikaa eikä oikein kisojakaan missä pääsis häneen ratoja alle. Toisekseen en edes usko, että saan omat lupani kuntoon ennen kunkkareita sillä tarviin sen 80cm kvaalin. Pylly. Että hyvin menee, mutta menköön. Ehkä täältä vielä joskus noustaan...






2 kommenttia:

  1. Tsemppiä treeneihin, kyllä siitä vielä hyvä tulee!
    Tiedän todella hyvin tuon turhautumisen tunteen, kun tiedostaa myös sen ettei itse ole täydessä kunnossa. Toi oma jalka pamahti viime lokakuussa, jota paranneltiin 4kk ja vasta nyt tyyliin viime viikolla sain taas tuntea hevosen selässä onnistuvani ratsastamaan kunnolla ja "täydellä teholla". Ja että se muuten tuntuu hyvältä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sulla onki ollut paljon pitempi keissi! Joo tuo turhautuneisuus on jostain niin syvältä, mutta ikävä kyllä kuuluu hommaan. Etenkin kun nuoren kanssa tekee niin tarvis aina muistaa, että noita takapakkeja tulee siltikään niihin ei totu. Vaatii vaan aina jatkuvaa kehitystä ja onnistumista, vaikka mahdontahan se on. :D Paljon tsemppiä myös teille! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)