sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Mä vannoin antavani kaiken sille että tää skulaa

"Rohkeus ei oo sitä ettei pelota
Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa"


Me ollaan hengissä vaikka päivittäminen on vähän jäänyt. Pitäis vaan kirjoittaa sillon kun vielä muistaa asiat, muttei ikinä muka ehdi. Nyt koitan pikaisesti taas kerrata kuulumisia ennenkö painun pehkuihin! 

Antilla tosiaan päästiin töiden pariin, käytiin Vivin tunnillakin jossa saatiin taas palautus maan pinnalle siitä työn määrästä mitä meillä on vielä edessä. Aina kun kuvittelee olevansa ihan hyvällä mallilla niin joku tulee ja muistuttaa tämän lajin raadollisuudesta, ettei koskaan voi olla liian hyvä. Ihan joka kerta löytyy jotain mitä pitää parantaa, se on parasta! Jatkuvaa itsensä ja hevosensa kehittämistä, jotta toimittaisiin vielä paremmin ratsukkona.

Vivi on käynyt nyt kerta viikkoon meillä, enkä jaksa tarkemmin selittää tunneista sillä menis kovin pitkäks eikä muistikaan pelaa niin hyvin. Ajattelin vain lisätä ranskalaisin viivoin mitä kehitettävää meillä vielä on ja muutenkin asioihin joita tulee tarkkailla. 

-Tasainen tahti; ei saa hidastua kaarteissa eikä muuttua kiireiseksi suoralla. Isoa letkeää ravia. 

-Aktiivinen ulkotakajalka kaarteissa sekä ympyrällä. 

-Laukannostoissa tarkka, että hevonen lähtee eteen eikä liikaa ylös. 

-Pohkeella kohti ohjastuntumaa. 

-Alkuun ympyrät ajatuksella; suora hevonen, vasta kun ulkoavut hallussa niin taivutus ja asetus. 

Oon myös kokenut sellasia ahaa-elämyksiä oman istuntani kanssa, kuinka huikeeta! Tajusin ensimmäisellä tunnilla vihdoin miten saan pidettyä istuinluuni oikeassa asennossa! Mullahan on ongelmana liian pyöreä selkä jolloin istuinluut kääntyy liikaa eteen. Aloin vaan tunnustellen lihaksiani istuessani käynnissä ja tajusin jännittäväni sisäreidistä alaselkään asti varmaan jokaista lihasta. En ole aiemmin edes noteerannut tuollaista, mutta nyt jotenki tuli sellanen olo, että hetkinen. Samantien kun rentoutin istuntani täysin jaloista hartoihin löysin istuinluiden oikean paikan! Täytyy siis muistutella itselleni aina kun tuntuu könöttävän, että rentouta alaselkä ja sisäreidet. Laskeudu satulaan ja mukaudu liikkeeseen. Simple as that ja nyt vasta hokasin! 

Samoin harjotusravissa kun alkaa helposti kädet vispaan ja heiluun kainaloista asti joka suuntaan. Niin hyvä ihminen tue käsi laittamalla se kyynerpää kylkeen. Oon vaan liikaa alkanut jännittään kättä jos oon tukenut sen kylkeen, mutta kun löysin sen oikean linjan jolloin sain ajatuksen: ohja on kiinni kyynerpäässä ja sormet tekevät vain pidätteet. Alkoi taas palasia loksahteleen kohdilleen. 


Oon myös Antin kanssa ruvennut tiukemmalle linjalle siitä, ettei kuolaimen taakse rullauduta vaan työnnetään takajaloista, pyöreän selän kautta kohti kuolainta. Todella yksinkertasia juttuja, mutta välillä tulee unohdettua ja sallittua tyhmiä juttuja ajatellen, että aika korjaa. Ei se korjaa, ellet itse korjaannuta niitä asioita. Jatkossa siis, ei selityksiä vaan tekoja. ;)

Tässä vielä tilannepäivitystä Antin mahasta... Heh, just kun se saatiin hyvään ja sopivan hoikkaan kuntoon niin tuli saikku ja laidunkausi sopivasti päällekkäin. :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)