tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vadelmaveneellä, makeemmilla vesillä.

Vivi kävi toissapäivänä taas koulimassa meitä ja kokeilin taas toisenlaista kuolainta joka tosin osottautui ihan turhaksi meille. Kyseessä oli siis kolmipala, jossa keskiosassa oli rolleri. En ole vieläkään päässyt ostaan meille sopivan kokoista ihan perus kolmipalaa niin koitan etsiä jotain joka nyt kelpais siihen asti. Helpompaahan olis kipasta sinne kauppaa, mutta kun on muka niin kiireinen... :D

Tosiaan Antti oli todella rauhaton edestä, onhan se sitä normaalistikkin, mutta nyt todella paljon välillä niin paljon, että se ihan häiritsi. Ei tukeutunut niin hyvin ohjalle kun viimeksi, mutta muuten liikkui paljon paremmin. Tahditus on kadonnut, nyt vaan pitää muistaa ratsastaa sitä enemmän takaaeteen, tarkemmin sanottuna aktivoida etenkin kääntäessä ulkotakajalkaa.


Laukanostoissakin saan olla tarkempi, ettei Antti ala keräämään itseään niin kippuraan vaan on vähän jopa pitkä jolloin laukka lähtee enemmän eteen kuin ylös. Laukkaakin saa ratsastaa ensin reilusti ulkojalasta eteen, jotta hevonen on rehellisesti pohkeen edessä ja antaa vasta sen jälkeen laukan rauhoittua. 

Nyt olin kuulemma löytänyt paremmin istuntanikin, ainoa vain, että unohdun välillä tuijottelemaan asetusta jolloin paino valahtaa ulos ja se heijastuu hevosen kääntämiseen=työntää takaosan ulos. On vain aivan mahdotonta kiskoa itsensä ulos mukavuusalueelta kun on tottunut niin pitkään tekemään helpomman kautta. Täytyy aina itsekseenkin ratsastessa muistaa taas tarkistaa ensin oma istunta ennenkö lähtee korjaan hevosta. Suurinosa ongelmista kumminkin sieltä penkin päältä taas löytyy... On se ratsastus vaan niin hankalaa vaikka ikänsä harrastanut. :D

Koin eilen maastossakin jonkin valaistumisen kuinka taas jatkan tota ratsastusta sen kanssa, tai ainakin yritän. Oon antanut vähän liian helposti periksi sille kädellä ja ratsastanut ns. tyhjään sitä pohkeella, eli en ole rehellisesti ratsastanut pohkeesta kohti ohjaa kun oon antanut ohjan liian äkkiä pois. Tarvii siis alkaa pitään vähän enemmän painetta edessä, jotta saan sen samalla tasoittumaan, mutta myös tukeutumaan paremmin ohjaan. Tää korjaa samalla varmasti myös sen, ettei se jää ajoittain pohkeen taaksekkaan. Välillä unohtuu ratsastaa tuollainen reipas ja virkeäkin otus rehellisesti jalan eteen. Hassua, että tommosetkin itsestään selvyydetkin voi unohtua kun vain jumittuu siihen omaan mukavuuskuplaansa.


Taas voidaan jatkaa hetki fiksumpina ja toivottavasti vähän jopa kehittyäkkin lisää. Vivi tulee taas tällä viikolla vissiinkin meitä koutsaamaan, myös Laten tuntia on kyselty, mutta katsellaan kuinka työt tulevat niiden eteen... Tuijan kotiutumista Suomeen varsinkin odotelessa! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)