keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Heitän tuuleen, tuuleen onnellisuuden ja se lentää takaisin vaik hetkeks kadottaisin sen. Mä luulen niin, et se lentää takaisin.

Oon jo kolme päivää vähintään kirjottanut tätä tekstiä, nyt päätin vihdoin ihan oikeasti kirjoittaa tän tänne. :D Tänäänkin sain itteni kiinni ajattelemasta, että en kerkee ja mitä mä tein makasin sängyssä ja pelasin puhelimella... Laiska mikä laiska.

Mun silmät vuosi verta kun katsoin videoo omasta ratsastuksesta. Hitto et voi olla vaikeaa istua hevosen selässä... :D
Antti on ollut jonkin aikaa vähän epämääränen, ei onnu, mutta tahdittaa. Lähinnä sen takia tekstitkin on jäänyt kirjoittamatta, sillä en ihan oikeasti tiedä edes mitä kirjoittaisin. Oon koittanut pähkäillä mikä tuossa hevosessa on sillä jalat ihan puhtaat ja kuivat, muutenkin oma positiivinen itsensä, mutta liike ei vain ole täysin tahdikasta ravissa. Ja nimenomaisesti tämä tahdittaminen esiintyy vain ravissa, jos sitä ei saa ratsastettua auki ja tasapainoiseksi. Voisiko se olla vain jotain kasvukipua tms...? Pakko varmaan kohta maksaa itsensä kipeäksi klinikkamaksuista, sillä haluais tietää mikä tuo tommonen on. Pelätään pahinta ja toivotaan parasta.


Vivi kävi pitään meille tuntiakin perjantaina, jollon ihmeteltiin tuota hevosta. Tsekkailtiin satulaa ja mietiskeltiin tota liikkumista. Loppua kohden hevonen tuntui selkään todella hyvältä ja liikkuikin tosi hyvin, joten mitään hälyttävää se ei kai voi olla jos se menee ratsastamalla ohi?

Seuraavana päivänä koitin saada samoja fiiliksiä kun Vivin silmän alla, mutten onnistunut sinnepäinkään. Tuntui, ettei istunta pysy millään kasassa ja jokainen raaja osottaa väärään suuntaan. Antti oli vähän vastentahtonen ja puri vähän väliä vasemmalta kiinni, eikä mun keskittyminen riittänyt siihen, että olisin jäänyt hinkkaan hevosta paremmaksi. Tyydyin kun sain ihan ok fiiliksen ja loppuraveissa hevonen oli jo parempi, muttei siltikään hääppönen.


Nyt päätin käydä kokeilemassa josko paikat aukeisi laukkamaastossa. Aiemminhan käytiin säännöllisesti laukkavedoilla, mutta nyt töiden alettua ne on jääneet. Toivoin ja toivon edelleen, että syy on yksinkertaisesti tässä. Anttihan on pitkä runkoinen, tarkemmin sanottuna sillä on pitkä lantio, johon se saa usein aikaan jonkin näköistä lukkoa ja jännitystiloja. Säännöllisellä irroittelulla se on pysynyt hyvänä ja nyt kun ei olekkaan päässyt niin alkaa vaivaamaan. Kunpa se olisi näin yksinkertainen vaiva vain.

Tänään kävin vähän kokeilemassa miltä se tuntuu, ja voi jes! Joko todella kuvittelin, että hevonen oli taas todella hyvä tai sit nuo laukassa availut auttoivat! Tein vain ravissa hommia pitkin maastoreittejä jonne sijoittelin avoja, sulkuja, väistöjä, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Sain sen todella hyväksi, tosin vähän mietin vielä meidän kuolain vaihtoehtoa, sillä nykyisellä oliivikolmipalalla se vetäytyy ajoittain todella rullalle. Täytyy päästä kuolain kaupoille ostamaan vähän pidemmät kolmipalat, sillä aiemmat oli liian lyhyet niin täytyi ottaa jokin väliaikais käyttöön.

En voi kun fiilistellä näitä lämpimiä kelejä! Huh huh, kyllä kesää onkin jo kaivattu! ♥
Plaah. Mitähän vielä, keskittyminen ei enää riitä edes ajattelemaan mitä tuli sanottua ja miten, mutta toivotaan etten kovin sekavasti saanut ajatuksiani suollettua. Koitan ottaa ryhtiliikkeen, jotta ei tarvis näin sekavasti kertoa muutaman viikon tapahtumia.

4 kommenttia:

  1. Antti on kyllä niin upean näköinen! :) Toivottavasti tahditusongelma selviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antti kiittelee kehuista! ;)
      Joo toivotaan näin ja saataisiin hoidettua mikä ikinä onkaan... :S

      Poista
  2. Anttihan on oikein kivannäköinen tuossa viimeisessä laukkakuvassa! :) Toivottavasti jumit aukesivat reippaammalla laukalla, eikä taustalla mitään vakavampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva on myös oma lemppari! :) Toivotaan näin!!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)